Kisamatskua

Siinäpä taas sitä. Eihän tuo täydellisyyttä vielä hivottele, mutta kun vertaa viimevuotiseen tanhuamiseen, on tossa vähän eri meininki. Loppuosan artikulointi vie rainan väkisinkin K-18 osastolle....

http://www.youtube.com/watch?v=BNdFiCTBfrk&feature=youtu.be

Kisaa ja kesää

Perinteet oli ekan kisareissun suhteen kunniassa. Perheen kanssa liikkeelle torstaina ja eka yö Sulkavan soutujen näyttämöllä Varvirannassa. Keli oli komea ja naftapasaati navakka. Ovikoodiprobleeman ratkettua korkkasimme ainakin vieraskirjan mukaan saunakauden 2012.

Soutujen todellinen luonne on selvästi valjennut jo järjestäjillekin...

Puumala alkaa heräillä kesään....

Perjai-illaksi ajelimme RiPS:n mökille Korkiaan ja mukava oli nähdä kaikkia tuttuja talven jälkeen. Aamulla perheen ulkoistaminen ja talla pohjassa lähtöalueelle hakemaan miehistö kyytiin. Kelin puolesta oli tulossa helkkarin hieno kisapäivä; Aurinkoa, sopivasti lämpöä ja 3-4 metriä luoteenpuoleista puuskaista tuulta. Päällystö oli 100 %:sti edustettuna ja gastiliitto oli lähettänyt paikalle Matin, Antin, Jussin ja Samulin. Ei pitäisi jäädä ainakaan miehistön laadusta kiinni. Ainoa harmi etukäteen oli muutaman vakiokilpurin puuttuminen lähtölistalta...

Luvassa oli spinnulähtö, josta myöhästyimme mallikkaasti vajaan minuutin, mutta pataan olisi tullut pahasti, jos olisimme töytäilleet varaslähdön, joten ihan hyvä näin. Alku oli sekavaa puuskien metsästystä, mutta jo nyt totesimme Training Campin vaikutuksen ja manööverit paukahtelivat mallikkaasti. Ja tuo tuplaskuuttien käyttö helpottaa eloa jiipeissä ja sama on vaikutus nostolla/laskulla keulaluukusta. Hurraa, selvää edistystä siis!!

Karlon spinnuvauhti vaan tuntui julmalta ja puuskissa se suorastaan syöksyi eteenpäin. Alamerkillä suorittettiin äänekästä sääntötulkintaa, mutta sovussa päästiin ympäri.

Kryssipaketti oli hetkessä kasassa ja alkoi edessä menevien metsästys. Tämä kryssi kun on aina ollut meille se vahvempi osio. Ekana oli vuorossa X-99 Onyx. Koetimme päästä yläpuolelle, mutta Matti läimäytti oven kiinni piinaamalla sopivasti.  Alapuoli toimi hyvin ja yllättävän helposti vedimme parin-kolmen sadan metrin kaulan ennen ensimmäistä ylämerkkiä. Vähän hämäräksi jäi, että ohitimmeko myös Excaliburin tässä kohdin, todennäköisesti.

Myös Karlon ja Sigmund-X:n peräpeilit lähenivät selvästi. Hienot manööverit ja spinnu taas vetoon. Sigmund taisi vetää liian ylös saaren peittoon ja pääsimme alapuolelta rinnalle. Siinä kohdin Sigmund päätti vaihtaa keulaan uudenkarhean code-0:an, mutta tuo n. 120-140 asteen tuuli ei moiselle sopinut ja Sigge jäi reilusti ennen alamerkin uutta kiertoa. Mutta Karlo repi taas spinnulla lisää etumatkaa ja toivo lepäsi viimeisessä pitkässä luovissa.

Saatiin hyvä rytmi kryssille ja poimittiin kaikki shifit talteen. Takaa tulevat jäivät koko ajan lisää ja Karlo suureni silmissä. Pari hyvää shiftiä ja viimeisellä ylämerkillä Karloon oli eroa enää muutama sata metriä. Lopun spinnupätkän piti olla muodollisuus ja ainoa jännitettävä elementti oli, oliko Onyxiin vedetty kaula riittävä. Ainakin siinä kohdin tilanne näytti hyvältä. Mutta tilanteilla on tapana muuttua ja niin kävi nytkin. Reilut puoli mailia ennen maalia vauhti tökkäsi kun seinään ja kuljimme minuuttisotalla noin solmun vauhtia. Samalla kun revimme pelihousuja ja polttelimme hihoja, takaa tulevat Onyx ja Sigmund-X vetivät hyvässä pasaatissa spinnut notkuen eroa kiinni. No eipähän tarvinnut jännittää enää, sijoitukset oli jaettu.

Mutta kisasta jäi hemmetin hyvä maku koko porukalle. Eikä se johtunut pelkästään Pirkan vaihtumisesta Koffiin vaan siitä, että kaikki pelasi ja teimme hemmetin hyvän suorituksen!! Suurin puute oli alimittainen spinnu. Niitä vajaata pariakymmentä neliötä olisi kaivattu tänään...

Yksi ilonaihe oli myös kisaan osallistuneiden keski-ikä. Ensinnäkin Sigmund-X oli pullollaan innokkaita nuoria partiolaisia ja tuolla menolla Jammulla on selvästikin tulevaisuuden huippumiehistö kasassa. Toiseksi paikalle oli vääntäytynyt uusia veneitä ja nuoria kasvoja hyvällä asenteella ja tämä jos mikä on hyvää kehitystä!!!

Videota on luvassa, kunhan editointiosasto saadaan vauhtiin...

Tulokset löytyy täältä http://www.saimaanpursiseurat.fi/@Bin/179354/AUR+260512.htm

Paluumatkalla poikettiin vielä hiljaiseen Rokansaareen ja päästiin Saimaa parhaaseen saunaan.

Umpilammen kristallinkirkas vesikin oli jo kaikkien muiden mielestä uintikelpoista. Kuistilla istuessa tuli todettua, että kevät on historiaa, nyt on kesä, YEAH!!!

Training Camp 2012

Insinööriosasto aloitti Training Campin päivää etuajassa kasaamalla vinssit. Eikä insinööri pettänyt tälläkään kerralla. Jokainen osa irrotettiin ja putsattiin. Nää on nyt uudenveroiset!

Vene oli vesillelaskun jäljiltä aivan talvisäilytysasussaan, mutta kun kymmenen innokasta gastia pamahtaa paikalle, alkaa syntyä. Vuosia on saanut yksin puurtaa päiväkausia, mutta nyt vene oli purjehduskunnossa alle kolmessa tunnissa ja moni sitten joskus -huoltokohde tuli samalla hoidettua.

Ja sitten vesille. Aluksi riisseliä ja vettä tankkeihin ja sitten purjeita ylös. Seuraavaksi joku kysyy, että mihin te sitä vettä...

Kokeiltiin sitten myös tätä mustaa kakkosta, jota ei koskaan ole tosimielessä säkistä kaivettu. Eikä kaiveta jatkossakaan. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa... Päätelmä koko purjesetistä alkaa olla se, että uutta huutaa, mutta näillä mennään ainakin tämä kesä.

Spinnulla saatiin tolskata ihan reippaassa 5-8 metrin tuulessa ja uutena juttuna on jatkossa nosto/lasku keulaluukusta sekä tuplaskuuttien käyttö, mikäli ei ole ihan kevyttä tarjolla....

Mastoonkin saatiin vihdoin kunnon trimmi. Tai ainakin entistä huomattavasti parempi. Tämä on nyt se kangastukkuyrittäjän mainitsema dock tune. Elän siinä toivossa, että luovi ei jatkossa tunnu piinaamiselta ja kulmakin olisi vähän siedettävämpi.....

Viikonloppu jatkui seuran veneilykauden avauksella....

Tästä maisemasta monet maksaa maltaita, mutta meilläpäin sellaisen näkee paskahuussin ovesta...

Koreilua

Muut ne kiillottaa pohjia, mutta me keskitytään koreiluun. Ja heti kärkeen totean, että siniset rungot pitäisi lailla kieltää. Viisi tuntia koneellista hinkkaamista hiomatahnalla ja olo on kun tappelun jäljiltä. Noh, komea tuli, kun sai vahan pintaan, mutta kyllä se aina vaatii asennetta ja helppokäyttöisen vahan...

Tuli sitten tehtyä jotain viisastakin. Kun avasimme vinssit, ne suorastaan huutivat huoltoa. Tarkkaavainen lukijahan muistaa viimeisen kisan vinssiongelmat ja nyt voisi todeta, että ihme kun toimivat edes joten kuten. Riku saanee ne taas uutta vastaavaan kuosiin...

HSS erbjuder

Finlands första 36.7 klass

http://www.hss-segel.fi/kappsegling_newsfeed_home