Onko kaiken aina pakko muuttua!!??

On, ihmisen luontainen laiskuus ja intohimo uuteen tekee sen, että kaikki uusi, helpompi ja parempi jyrää vanhan alleen. Samoin käy nyt tälle blogille. Nämä luokattomat jorinat siirtyvät tästä päivästä lähtien FB:n puolelle. Suuntaus oli nähtävissä jo viime kesän päivityksissä; ei jaksa enää siirtää ottamiaan kuvia ensin sähköpostilla läppärille, avata läppäri, ladata, vatvoa ja vatuloida, naputella.... nyt siirrytään selkeisiin ja suoraviivaisiin FB päivityksiin!

Koetan pitää sivuston kuitenkin joten kuten kasassa, jotta itsellekin tärkeät reissut ja tapahtumat eivät jäisi kokonaan unholaan. Viimeistään dementia koittaessa voi todistella itselleen, että on sittenkin tullut vietettyä rikasta ja mielenkiintoista elämää...

Vielä vene liikkuu..

Onhan sitä taas venekin saatu veteen ja jopa kisoissakin tuli piipahdettua. Tälleen keväällä kun sitä intoa on ajella vähän pitempiäkin siivuja, niin Astuvan Ukon regattaan Ristiinan vesille vei tie. Mukaan saatiin vaimon lisäksi sutenööri Damski parempine puoliskoineen sekä keulamiehistä Jussi ja Riku. Ja mikäs meillä oli seilaillessa leppoisessa kelissä, kun Ripsiläiset olivat nähneet vaivaa radan tekemisessä ja perinteisen sivutuuliloikottelun sijaan ajettiin parissa eri kohdassa ylä-alamerkkejä.

Otimme heti paikkamme fleetin kärjessä ja ajoimme karkuun sen minkä pääsimme, mutta kuningas Ahonen ei vaan suostunut päästämään meitä liiaksi karkuun. Välillä kävi lähempänä ja jossain vaiheessa vähän jäi, mutta perässä tuli kuin takiainen. Ja hyvin tulikin, kun nappasi voiton 37 sekunnin turvin. Mutta varsin mukava kokemus talven jälkeen!

Tämä kesä tulee ehkäpä olemaan vähän välikesä kisailumielessä, kun osa kilpakumppaneista on päättänyt pistäytyä Ruotsissa ja kisoissa lienee luvassa pientä osanottajapulaa. Mutta ajellaan mitä ajellaan. Impi jäi jo välistä, Kuopioon saakka ei jaksa lähteä sestomaan ja Linnansaaren kisa vaatisi vielä aika monta gastia mukaan. Oopperaregatan kanssa päällekkäin on veljen häät ja pitkistä sekä äänekkäistä neuvotteluista huolimatta lisenssiä sinne ei ole herunut. Vene taitaa kuitenkin olla menossa kisaan sutenööri Damskin komennossa. Lappeenrannan viikonloppu on ihan auki, mutta jos porukan saa kasaan, eiköhän siellä olla mukana. Rokis on kuitenkin kesän pakollinen....

Muisteloita pakkaspäiville...

Jukka Suhonen oli räpsinyt muutamia hienoa otoksia Joutsenosta ja Saimaa Regatasta ja arvelin laitella ne purjehduskansan ihmeteltäväksi. Ja voisihan tuo kevätkin jo tulla....

Joutseno:

Spinnulähdöt on aika perseestä, kun kaikki pakkaa lopulta samaan kasaan..

Tässä kohdin kaikki näytti vielä ihan hyvältä...

Tämä on sitä Saimaan surkeinta antia...

Uusintalähtö maaliviivan jo häämöttäessä. Tosin muutama vene oli jo lähes tunnin edellä parin henkilökohtaisen puuskan ansiosta...

Välillä oli melko ahdasta kun kaikki yrittivät ohitella toisiaan Joutsenon kapeassa ja matalassa rännissä, vaikka kisa oli ratkennut edelliseen pläkään. Mutta eihän sitä nyt voi periksi antaan... :-)

 

Saimaa Regatta:

Rokis

Sään jumalat suosi jälleen kerran Rokiksen kisaviikonloppua. Tuulta olisi voinut olla vähän enempi, mutta kohtuullisesti saatiin kaksi kokonaista lähtöä veivattua. Porukkaa oli veneessä vähänlaisesti, mutta kaikki sujui mallikelpoisesti kevyessä tuulessa. Vaikea on oikeastaan sanoa muuta, kun että kryssittiin hyvin ja ajettiin alamäkeä hyvin molemmissa lähdöissä. Fiilis oli rento alusta saakka, kun menestymistavoitteitakaan ei enää ollut. Kiitokset Markulle, Jussille, Eijalle ja Antille. Ensi kesänä uutta matoa koukkuun...

Ja tuloksethan löytyy tuolta http://www.saimaanpursiseurat.fi/

Kovin raflaavaa kisakertomusta tästä ei nyt syntynyt, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Ja ehkäpä näihin kuviin tiivistyy koko Saimaalla kisaamisen ideologia. On erittäin etuoikeutettua kuulua tähän purjehdusperheeseen....