Ranskalaista kaupantekoa...

Ei oo savolaisen (ja Kertsulaisen) helppoo omaksua etelä-eurooppalaista kaupantekokulttuuria, vaikka sitä on jo harjoiteltu toista vuotta. Kaiken piti jo olla selvää, mutta välittäjä "unohti" mainita, että myyjällä ja rahoitusyhtiöllä oli selvittämättömiä asioita ja aikataulu menisi uusiksi, vaikka lomat, lentoliput yms. oli jo hankittu. Nooo, pojjaat ei hämääntyneet, vaan muutaman tunnin tekstiviesteilyn jälkeen kaupat sovittiin toisesta veneestä. Meillähän oli jo alunperin postiivinen ongelma, koska oli kaksi hyvin tasavahvaa ehdokasta. Välittäjä osoittautui myös pelimieheksi ja jo seuraavana yönä klo 1.43 oli kauppakirja kilahtanut sähköpostiin. Velvoitteet selväksi ja försti Aho miehistöineen ryydloikalla koneeseen. Pari päivää puunausta satamassa ja eilen vene vihdoin putosi mereen....

Matkanteko alkoi välittömästi loistavassa säässä ja viimeisin tekstiviesti mereltä oli ylityöllistetylle toimistotyöntekijälle myrkkyä; Aurinko paistaa, 5 solmua vauhtia, jee jee!

Lienevät nyt kiertämässä Bretagnen niemeä ja sääennuste alueelle on loistava!!

Nyt pitäs jaksaa odottaa kaksi ja puoli viikkoa omaa legiä.

Kevättä rinnassa...

Laitaatsillan virta on jo vapaina jäistä. T-paitasillaan on mukava näpräillä...

Mm. vääntynyt kaidetolppa laitetaan uuteen kuosiin. Ja vaikka kuinka kuvittelee, vene törröttää vahvasti väärällä puolella rantaviivaa...

Kesken fiilistelyn löi salama päähän! Ne saatanan kalikat unohtuivat laittaa paikalleen ennen maston pystyttämistä. Hälytys, portit kiinni, kukaan ei poistu, ennenkuin löytyy keino pujottaa ne paikalleen ilman maston poistamista....

Vasaralla teräshelan saa reikään, mutta maston ympärillä oleva kumitiiviste haraa vastaan, eikä helaa pääse kääntämään paikalleen. Ratkaisuun johtavasta vihjeestä luvassa palkkio.....

Jotain rajaa!

Suomen rakennusmääräyskokoelmassa otetaan kantaa moniin asioihin, mutta porsaanreikiä näköjään löytyy. Uuden eduskunnan tulisi tehdä jotain. Nopeesti... Vai löytyisikö asiaan ratkaisu jonkin puolueen ohjelmasta? Yksi ääni olisi tulossa...

http://www.nettivene.com/purjevene/helmsman/412617

Back to the France, part I

Tuli sitten käytyä försti Ahon kanssa reissussa. Meinasi tulla pidenpikin reissu, kun marinan portilla otateltiin kuormurin kanssa. Peli päättyi kuitenkin tasan; Sekä kuormuri että meidän uuden karhea vuokra-auto hinattiin paikalta...

Ei ole ihmisestä kolarinukeksi ja tulikin todettua, että ihmiskunnan paras keksintö pyörän jälkeen on turvatyyny. Aikataulu meni uusiksi, mutta golfkauden korkkaaminen lievensi reippaan omavastuun aiheuttamaa vitutusta. Samaisesta marinasta löytyi tuliainen, jota kelpaa esitellä. Hienokuntoinen vm. 2003 First 31.7 pakasta vedetyillä purjeilla. Nyt kannattaa veneenhankkijan vetää happea.....

Hakureissukin alkaa hahmottua ja toukokuussa pitäisi tämän veneen jo vastaanottaa suomalaisia komentoja...

She´s back!!!

Tänään se vihdoin tuli. Muuttolintujen mukana saapui Pepe kuormineen ja jo hetken päästä masto sojotti pystyssä kuin poikamiehen... onki.

Pohjassa on vielä "ralliraidat", mutta ne poistuvat heti kelien salliessa. Tästä alkaa kevätsipistely ja säätäminen. Saa nähdä, kuinka mastotrimmit löytyvät, kun takakenoa tuli lisättyä viime vuotisesta. Toisaalta, luovivauhti ja nousukulma ei voi ainakaan huonontua....

Kyllä se siitä!

Jotain oleellista kuitenkin vielä puuttuu.

Mutta alkavalla viikolla vene valmistuu ja keskiviikkona pääsen hiplaamaan sen sliipattua hipiää. Samalla on myös käytävä jokakeväisellä hankintamatkalla Larussa. Listalla on ainakin uusia plokeja, spinnunnostin, köysipussit, puosuntuoli (onko vinkkejä?) ja muuta vähäisempää purjehduskrääsää. Mastokin on nyt kaivettu hangesta ja elän siinä toivossa, että noin kahden viikon kuluessa toppi osoittaa kohti taivasta

Pahimmat hudit, osa 2/2

Ei näitä huteja montaa sattunut reissun tarkka suunnittelu huomioiden. Tarkalla suunnittelulla tarkoitettiin tässä tapauksessa sitä, että kaikkien piti olla töissä kesäkuun alussa. Mutta rasittavin huti oli Dunkerque. Paikka, jossa on kaksi elämää; Ennen ja jälkeen v. 1940, kun natsit pistivät paikan sileäksi . On kuin kävelisi 2. maailmansodan museossa, jossa on metallisia muistokylttejä joka rakennuksen kohdalla. Saapuminen sinne oli helppoa; Ei sulkuja, joten ei aikatauluakaan. Marina oli niin moderni, että pelkkä minuuttisuihkun käynnistäminen koodeilla ja korteilla vei hermot.

Satuimme paikkaan sunnuntaina ja auki olevan ruokakaupan löytäminen tuntui mahdottomalta. Kävelimme käytännössä kaikki keskustan kadut läpi ja lopulta päädyimme elintarvikekioskin tasoiseen paikkaan, josta saimme peruselintarvikkeet (=uunissä lämmitettävää einestä, olutta ja punkkua). Paluu veneelle oli mielenkiintoinen. Kävelystä väsähtäneinä oikaisimme firsti Ahon ohjeiden mukaan (=trust me) erään rakennustyömään poikki ja vaikka purimme työmaa-aitaa ihan vaan pikkasen, särmä vartija yhytti meidät ja yhteenotto helevetin vihaisen saksanpaimenkoiran kanssa oli millin päässä. No hölmöä esittämällä päästiin tästäkin. Pääsimme lopultakin syömään, mutta heti kärkeen totesimme 5 litran punkkutönikkämme olevan pilaantunutta eikä kellään ollut voimia lähteä kävelemään takaisin. Heti perään paikalle saapui kumiveneellinen tullimiehiä. Ilmeisesti oli virhe liikkua SlPS:n lippu perässä, koska pelkästään siinä jo riitti selittämistä. Olimme joutua pidätetyksi, kun jätkien pokka ei enää pitänyt tavatessani tullimiehille kuvitteellista VHF-kutsuamme PÄRSTÄVÄRKKI. Lopulta ne kai totesivat tilanteen olevan toivoton ja poistuivat veneestä.

Lähdimme aamuviideltä päästäksemme sataman edustalla olevan särkän yli ja sopivassa spinnutuulessa siirryimme Belgian aluevesille.