Nostopäivänä veneen lisäksi nousee aina myös pulssi. Ja reippaasti. Hyvinhän se yleensä menee, mutta joku juttu siinä on kun oma vene on vuorossa, niin paniikki ja höseltäminen valtaa mielen. Ja kun seuraa muita kippareita, samat oireet kaikilla. Kait nämä on niin rakkaita vehkeitä....
Pohja oli ihan priima ja näytti, ettei ole vedessä ollutkaan. Kevyt painepesukin oli enempi henkistä sorttia. Merenelävät on meille järvipurjehtijoille tässä kohdin kateellisia. Ei tartte näkkejä hinkkailla...
Yksi lapsuskin sattui kohdalle, kun liina oli ekalla nostoyrityksellä vetolaitteen päällä. Viisaampien mukaan pitäs kuulemma kestää, mutta saas nähdä minkälainen ääni lähtee, kun keväällä potkasee vaihteen silmään.
Siinä se nyt jököttää. Peittelyssä meinasin jatkaa jo tutuksi tulleella laiskanpulskealla linjalla; Pressut puomin ja spinnupuomin yli eikä muuta. Lunta tulee tupaan joka tapauksessa, ellei kääri koko paattia vakuumiin. Ja se lumi sulaa kuitenkin vappuun mennessä, oli sitä paljon tai vähän...
Kölimeri
Ja mistäköhän sitten aiheita tämänkin sivuston täytteeksi kun ei ole varustettu LOWmaisella sanaketteryydellä. No kaikenlaista outoa sitä voi pälkähtää päähän pimeinä syysiltoina....