SSSR

Reissu aloiteltiin tiistai-aamuna Puumalasta helteisissä merkeissä. Eipä paljon purjeita nosteltu, mutta turistien hymyt oli herkässä...

Laiskoja olivat ja persoja kaljalle. Kovia olivat ainostaan kortinlätkinnässä, jota olisivat jatkaneet vaikka aamuun saakka...

Siinä siirtokeikan lopputuotos....

Kisapäivä valkeni perinteisesti Haukilahden kisafiilistä haistellessa. Yllättävää naiskauneuttakin ilmestyi laiturille. Kaikki ainekset ikuiseen rakkauteen olivat jo olemassa, mutta Ilmarin charmi puri paremmin ja tyytyminen oli kolmosviulistin rooliin...

Naisjutut sikseen ja itse asiaan: Kisa alkoi katastrofaalisesti, vaikka metriäkään ei vielä oltu purjehdittu. G:n nostossa foilin reuna raapaisi n. 20 sentin pätkän liikkinarua esiin. Ei helvata, tässäkö se oli!!! Eikun vene rantaan ja Kaivarille. Kaikenmaailman virityksiä mietittiin, koska irronnutta pätkää ei saanut suoraksi ja mutkallahan se ei foiliin mene. Viisi minuuttia lähtöön ja saksilla pätkä välistä pois, varovainen pujotus foiliin ja sitten vaan todettiin, että kestää minkä kestää. Sillä virttyneellä hätäpurjeeksi mukaan otetulla 90 % fokalla ei noihin keleihin olisi ollut mitään asiaa...

Teknisten ongelmien pähkäily johti siihen, että lähtöpaikkaa, matkaa viivalle tai yleensäkään mitään lähtöön liittyvää ei ehditty miettimään. Menoksi vain. Paikka viivalla aukesi meille kuitenkin kuin punainen meri Moosekselle ja tempaistiinkin näyttävästi ylämerkin tuntumasta ekana yli. Ja tämän kuvan jälkeen voidaan lopettaa myös spekulointi siitä, missä lähdössä Sirius lähti...

Helppoa oli vapaissa veivata. Audi veti yllättäen todella ylös ja kohta codella näyttävästi yläkautta ohi. Pro-meininkiä...

Oli hienoa olla Silvan edellä jo alussa. Venekunta on kuitenkin hallinnut 36.7 ympyröitä jo kotvan aikaa ja heidän seuraamisestaan tulikin pääasiallinen spekuloinnin aihe aina Suursaaren länsirannalle saakka, kunnes hävisivät horisonttiin. Takanamme!!! Käsittämätöntä....

Kasuunille saakka vedettiin ihan hyvin. Spinnun nostaminen aiheutti kuitenkin satavarmasti naurunremakoita ympäröivissä veneissä; toppi puomissa näytti varmaan erikoiselta. Försti Aho pisti homman kuitenkin neulomon piikkiin, joten matka jatkui rinta rottingilla...

Kalballe saakka ajeltiin letkassa, mutta sitten ajoimme kaikki reikään ja alkoi reippaat spinnujiippitalkoot, joissa onnistuimme kuitenkin kohtuullisesti. Ympärillä Nea Noralla ja Silvalla oli samat tanhut päällä...

Kotkanportille tultiin pohjoisen suunnasta ja etelästä saapuvan letkan sisältöä jännitettiin. Kun sieltä paljastui mm. Kind Of Magic, todettiin, että ei kai tämä nyt ihan paskasti ole mennyt. Myös Nissanin kurvaaminen samoihin aikoihin merkille aiheutti ihmetystä. VHF:stäkin oli kuulunut aika vähän ORC1 huutoja eikä yhtään 36.7:aa oltu bongattu, joten aloimme jo kehuskella sisarsarjan piikkipaikalla. Vartti myöhemmin edestämme löytyi kuitenkin Jazz, jonka ajoimme lähes kiinni Suursaaren kierron päätteeksi. Samalle Nea Nora ja Silva olivat myös päässet iholle. Silva päätti paskoihin jäätyään kääntää kuitenkin Suursaaren rantaan ja sen jälkeen sitä ei juuri nähtykään. Matka Kotkanportille tehtiin tasavauhtia Jazzin kanssa ja Nea Nora jäi yllättävän paljon. Päätimme kuitenkin vakaasti, että kryssillä isketään Jazzista ohi. Tuli kuitenkin pieni mutta. Jazzin kryssivauhti oli karmaisevaa ja meidät oli yllätetty täysin housut kintuissa...

Ja tuulihan nousi ja ongelmat kasvoivat. 150% keulassa oli hivenen liikaa ja lepovuorot huomioiden neljän ukon keskimääräinen puntti ei riittänyt. Jo kertaalleen ohitettuja veneitä alkoi ilmestyä kantaan ja mm. Mimi pyyhki kylmästi vierestä ohi. Myös Arwen ilmestyi näköpiiriin ja siitä alkoi armoton tuska; tähänkö hyvin alkanut kisa hyytyy? Kuuden tunnin tamppaamisen jälkeen keli alkoi kuitenkin leppymään ja venevauhti parani huomattavasti. Saavutettiin Arwen ja Mimi uudelleen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta Kasuunilla käännettiin heidän perässään. Kasuunilla perään ilmestyivät myös Nornan ja Gwaihir, joten ihan vikoja ei varmasti oltaisi. Perinteinen maalipläkäkin vältettiin, tosin pari vuotta sitten käytettiin kymmenen vuoden kiintiö kerralla...

Ihan kelpo kisa!! Ja kun erot kympin sakkiin olivat varsin pienet, jäi jossittelullekin varaa. Pari ukkoa lisää, i-kirja, riki tiukalle, G3.... Saamari, tämäkö on se mekanismi, joka ajaa viattoman narunkiskojan murehtimaan jättöreunoja ja pohjan hiontaa 400 paparilla...?

Kiitokset gasteille JP, Samuli, Matti ja Jouni sekä erityiskiitos vierailevalle tähdelle M. Damskille. Ja olihan meillä aika pirun hauska siirtokeikkakin...