VAVISKAA!!

Suomen hienoin alapää löytyy nyt täältä

Veneenhakureissun parhaat palat, osa 3.

Tarviiko tätä selitellä?

Taustalla Bretagnen rannikko

Veneenhakureissun pahimmat hudit, osa 1/2

Rotterdam kuulostaa hienolta. Siihen ne hienot asiat jäivätkin ainakin yösijaa etsivän veneilijän kannalta. Maas-joen suu on erittäin vilkasliikenteinen ja järjettömän kokoisia konttilaivoja ja muuta liikennettä sai väistellä tosissaan.

Elimme siinä käsityksessä, että jostain läheltä löytyy tietenkin sopiva vieraslaituri ja tähystimmekin purkkareiden mastoja. Ekat 10 mailia, pelkkää rahtisatamaa ja usko koetuksella. Lisäksi maahanmuuttoviranomaiset tarkastivat veneen ja huomauttivat meidän ajavan liian keskellä jokea. 16 mailin kohdalla loppui usko ja koneesta kierrokset. Nilkutimme iltahämärässä Delta hotellin kainalossa olevaan kanavanpätkään, josta löytyi pieni tankkauslaituri. Juoksujalkaa hotellille dinnerin toivossa, mutta keittiö oli jo kiinni, eikä epäsiistien seiloreiden viehätysvoima purrut respan neitoon yrityksista huolimatta. Päädyimme taksikyydillä mäkkäriin, josta atriat mukaan ja veneelle syömään. Kesken aterian alkoi kaiku hälyttää ja huomasimme vuoroveden olevan edelleen laskussa. Kello oli n. 23 ja laskujemme mukaan veden pitäisi olla alimmillaan puoliltaöin, mutta eihän meidän omiin laskelmiin voinut luottaa. Köydet irti ja takaisin joelle pyörimään. Huutelimme huoltoalukselta veden korkeustietoja ja saimme vahvistuksen asialle. Takaisin samaan kanavaan, mutta varmuuden vuoksi syvempään kohtaan jossa pokkana sukellusaluksen kylkeen kiinni. Kait ne aamulla herättää, ennen kuin lähtevät...

Aamulla heräsimme miellyttävään jäteauton kolinaan ja lähtöä tekevät sukeltelijat komensivat meidät katseillaan muualle. Siirryimme takaisin tankkauslaiturille ja päätimme vetää kunnon hotelliaamiaisen. Mahat pekonista pinkeinä ryhdyimme ratkomaan hyytymisongelmaa puhelimitse. Oireiden perusteella Volvo-guru Harri Westerberg ilmoitti vian löytyvän polttoainesuodattimesta. No niinhän se, mitä lie kuraa ranskikset tankanneet dieselinä. Vieressä oli sopivan oloinen watersport-liike, mutta lähimmät Volvon osat löytyvät kuulemma 25 km:n päästä. Taksi maksoi 115,- ja suodatin 30,-. Todennäköisesti kallein suodatin koskaan mutta onneksi mallikappaleesta jäi edes mojova löpönkäry pukumiehen edustusmerssuun.

Jälkeenpäin kuulimme, että 15 mailia eteenpäin ja olisimme päätyneet mukavaan retkisatamaan jossa olisi ollut myös huoltopalveluja tarjolla. Muuten Hollanti tuntui Ranskan jälkeen sivistysvaltiolta, jossa kaikki oli helppoa...

Mitenhän suu pannaan?

Isojen poikien painostus ja viinaksilla houkuttelu johti lopputulokseen, jossa paha ORC käärme pääsi luikertelemaan viattoman perheen LYStikkääseen matkapurjehduspuutarhaan. Teolla on kaikissa tapauksissa kohtalokkaat seuraukset ja pahimmillaan se viekottelee pahaa-aavistamattoman kipparin hallitsemattomaan ja taloudellisesti kestämättömään kilpavarusteluun. Mutta kunhan arvon mittaraati saa käsiinsä mittakirjahakemuksen, jossa jo pelkkä maatunnus aiheuttaa sekaannusta, saattaa silppuri surahtaa iloisesti...

Veneenhakureissun parhaat palat, osa 2.

Kielistä lähtö oli yhtä juhlaa; Reipasta spinnuttelua t-paidoissa. Lounaan yhteydessä kumotut punaviinit innoittivat ottamaan ruorimiesten välisiä nopeuskisoja. Miehistö osoitti edes jonkinmoista kunnioitusta kipparia kohtaan antamalla voiton tuloksella 12.7 knots.

Samalla tuli testattua veneen proutsikynnystä (kertokaa joku, miten tämä pitäisi kirjoittaa..?) sekä toipumiskykyä ja tulos oli ainakin jälkimmäisen osalta hyvä. Seuraava yö oli jälleen kylmänkostea ja manasimme lämmittimen puutteen alimpaan helvettiin. Aamulla tuulen nousun ja urheiluhengen puutteen myötä päädyimme virsariin ja katse etsi jo kuumeisesti Bornholmia. Pikaisen äänestyksen jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa vielä Christiansöhön saakka. Se oli hyvä päätös! Idyllinen linnakesaari on varmasti kesäryysiksen aikaan aivan tukossa. Vastaanotto oli niin hyvä kuin kalasatamassa voi olettaa. Taakse parkkeerasi kalastusalus, jonka uumenista kalansaalis päätyi viereiseen perkaamoon. Suomalaiseen jätehuolto- ja lajittelumentaliteettiin tottuneena emme voineet käsittää, että saavillinen perkeitä kaadettiin heti perämme taakse satama-altaaseen, joka taas houkutteli tuhatkunta röyhkeää lokkia lounaalle.

Kollaa-tason paskakeskityksestä siirryimme paikan ainoaan pub-ravintolaan, jossa tarjolla oli reissun kalleimmat sapuskat. Totesimme kuitenkin, että jos joku viitsii järjestää keskelle Itämerta gourmee tason ruokaa, olisi törkeää edes ajatella marisevansa hintatasosta. Hieno paikka, jota voi suositella ohikulkupaikaksi, jos vaan ahtaassa satamassa on tilaa.

Seuraava aamu aukesi erittäin tuulisena ja aurinkoisena. Luvassa oli sivumyötäistä 15 m/s 3-5 metrin aallokolla höystettynä. Hivenen hirvitti, mutta ei tännekään auttanut jäädä makaamaan. Tunsin silkkaa sääliä erästä saksalaista Bavariaa kohtaan, joka lähti juuri ennen meitä luovimaan urhoollisesti kohti kotimaataan. Aallot vyöryivät uhkaavasti sataman suuaukon viereisiin kallioihin ja mieleen palasi Rotterdamissa tapahtunut koneen hyytyminen, joka tosin johtui nyt jo vaihdetusta polttoainesuodattimesta. Nyt vastaava hyytyminen tekisi vaimostani välittömästi lesken. Volvo pärjäsi hyvin, mutta nostossa keulapurje hakkasi itsensä irti tuffluffista ja samassa renkutuksessa myös kivekset halkesivat päätyen Ahdin haltuun. Toinen yritys saaren takana toi halutun lopputuloksen ja reissun kovin purjehduspäivä sai alkunsa. Kolmosreivi ja pienin keulapurje mitä pusseista löytyi ja silti saavutimme 14,7 solmun maksimivauhdin. Poikasena koetut surffauskokemukset tulivat mieleen, tosin silloin alla oli 16 kiloinen F2 Comet...

Öölannin eteläkärjen saavutimme jo illalla ja päädyimme Grönhögeniin kuivattelemaan mm. potilas Saarisen aiheuttaman "melko reippaan" proutsin tuloksia. Satamassa meidät otettiin vastaan selvällä suomella! Tuli jo aika kotoinen olo...

Ruumiinavaus

Jälleen kerran on todettava, että se mitä itse kuvittelee tai päättelee (tai haluaa päätellä), ei pidä alkuunkaan paikkaansa. "Eihän tässä ole kun pieniä hiushalkeamia". Joopa joo. Kun aikaisemminkin todetut Oikeat Ammattimiehet rupesivat töihin, alkoi asioiden oikea tola selvitä. Koska vauriolista on pitkä, on helpompi esittää tilanne kuvallisessa muodossa...

Homma muistuttaa paljolti hammaslääkärin hommaa; Paskaa kamaa pois niin kauan kun löytyy ja uutta tilalle. Myös työvälineistö on kuin hammaslääkärin, mutta potenssiin kaksi. Työ kestää arviolta maaliskuun loppupuolelle.
Samalla kuulin varsin erikoisia tarinoita kyseisestä rakenteesta. Tehtaan puutteellisista telakointi/kuljetusohjeista johtuen on vastaavanlaisia korjauksia jouduttu tekemään jo heti alkuvuosina ja tietysti tehtaan piikkiin. Koko painoa kun ei kuulemma saa asettaa pelkästään kölille vaan myös perää tulee tukea reilusti takapainoisuudesta johtuen. Kävi selväksi, että tämän veneen kohdalla sellaista ongelmaa ei pitäisi enää syntyä (liimaus => reilu laminointi), mutta toivottavasti tieto on kantautunut myös muiden Beneteau/Jeanneau -omistajien korviin. Jos ei, niin suosittelen puhelua Hallikaisen Ninolle. Tai länsiviitan kiertämistä itäpuolelta. Tästä saa myös oivan viisastelunaiheen saunakeskusteluihin; "Juuri siksi rakennutin kuusijalkaisen pukin......"

Jäi kuitenkin erittäin hyvä fiiliis; Veneestä tulee entistä parempi!!!

Vaikka veneen ikä ei oikeuttaisi vielä edes ala-asteopetukseen, on pohjan puberteetti taas edennyt noston jälkeisestä tilanteesta. Ammattimies kuvaili pohjan tilaa sanoin "onhan se aika rapsakka". Todennäköiseksi syyksi ilmoitettiin, että myrkky on aikoinaan vedetty kuivan primerin päälle. Ymmärsin pitää suuni kiinni, mutta kommentti olisi kuulunut "eikös sen pidäkin kuivua ennen uudelleenmaalausta". Piha-aidan maalaustaitoja ei ilmeisesti voi soveltaa näihin hommiin...

Jos pohjan haluaa kerralla kuntoon, se pitää skrabata kokonaan puhtaaksi, vetäistä uusi kerros primeria + kaksi myrkkykerrosta. Ja hintahan on vain keskivertosuomalaisen kuukausipalkan verran. Kun sitten kuvittelen itseni suorittamassa em. urakkaa taivasalla, koen helpommaksi kasata rahat vaikka pulloja keräämällä.
Tämä saatanan harrastus vie omat ja varastetut, mutta sehän ei ole mikään uutinen. Samaa hoetaan joka blogissa ja keskustelupalstalla.....

Nyt se on nähty!

Ensimmäinen sulavalinjainen Bavaria. Sananmukaisesti.