Minimalismia

Kaikkien pressunvirittäjien esitaistelijana päädyin tuohon minimaaliseen ja järkyttävän näköiseen viritykseen viimevuotista mallia mukaillen. Tulkoot lumi, tulkoot räntä, tulkoot vesi, perkele, ei haittaa. Ja jos runko on keväällä halki jäätymisen takia, saa nauraa päin naamaa....

On tää muutenkin ihan perseestä. Huomenna tulee kuulemma talvi ja piti kesken työpäivän käydä vielä pilssi kuivaamassa. Tai pitäisi puhua ennemminkin tyhjentämisestä. Palkkien koloihin oli piiloutunut lähes kolme sankollista vettä ja kun vene jäi nostossa hiemen nokalleen, sitä oli valunut ties minne. Vittuillessaan se tuli esille vasta sitä mukaa, kun kunkin kotelon sai olevinaan tyhjäksi. Kun näpit jäässä turailee vettä pesusienellä sankkoon, tietää tehneensä. Mutta intoa lisäsi päätelmä, että tämä vesi voisi olla paljon haitallisempaa kuin se kannella oleva. Talviveneily on ihan saatanan syvältä!!!!

Loppuviikosta lupailee toista kymppiä tuulta ja tämän virityksen lentoon lähtemisen pitkävetokerroin on 1,05....

VSSR + BOW + SR

Varma rantahuhu kertoo, että BOW olisi ensi kesänä jo viikko ennen Jussia. Tulee mieleen, että tässä on ajateltu puhtaasti Saimaan saarenkiertäjiä. Sen verran houkuttelevan paketin ajankohta tarjoaa, että pistää miettimään vakavasti. Varsinkin, jos OD herkkua olisi tarjolla. Tosin pukkaa pikku kiireen ehtiä Savon Regatan starttikisaan Kuopioon viikko Jussin jälkeen, mutta sehän on vain töistä pois. Noin kuukauden kestävä ja arviolta 900 mailia sisältävä siirto- ja kisataival heti alkukesästä kuulostaa näin marraskuussa pirun hyvältä. Saa nähdä, miltä se tuntuu keväällä...

 

VSSR vielä kerran

Vielä kerran tämäkin retki. Vaikka sestominen päättyi ennen aikojaan, tulipahan taas rutkasti lisää kokemusta. Menisi nyt tämä rospuuttokausi äkkiä alta pois...

FV First Lady

Tää on monitoimialus. Kauden ihan vihonviimeinen retki tehtiin Kankaisen tukikohtaan mies, virveli ja kossu -meiningillä. Jalokalaakin oli tarjolla, mutta koko ei ihan riittänyt lautaselle saakka...

Seuraavana päivänä nostettiinkin sitten paatti rannalle. Vuorossa seuraavaksi jokasyksyiset paskahommat; tyhjentäminen ja peittely....

Se on kisasta kii...

Piti ihan hieraista silmiä, kun aamulla avasin paikallisen Izvestian. Vaikka olisi orsi-mm:t voittanut, tuskin olisi lehteen päässyt. Se on näköjään vain siitä kiinni, minkälaisiin kisoihin osallistuu. Taidan jatkossa keskittyä vain kyläkilpailuihin ja kerätä paikallista glooriaa kovana jatkänä...

Tulokset löytyy http://www.savonlinnanpursiseura.fi/?x161334=185512

Isojen poikien leikit

Sattui sitten aika mainio purjehduskeli Syysseilaukseen. Edellisen päivän golfkierroksesta hankittu jäykkyys poistui pikkuhiljaa rannikon jäädessä taakse.

Joonas pisti porukan kuosiin ja muutaman harjoitusmanööverin jälkeen kuusi 36.7:aa tunki itseään lyhyehkölle lähtölinjalle. Saatiin hyvä lähtö ja ainoastaan Nea Nora taisi ehtiä edelle. Tuuli vielä kohtuu kevyttä ja päästiin hyvin hakemaan trimmejä...

Ajettiin hivenen alemmas, mutta vauhti pysyi hyvänä. Ylämerkillä käännettiin edelleen toisena. Spinnu nousi erittäin räväkästi, vaikka keulaluukusta nosto olikin uutta. Nea Nora jiippasi aikaisemmin ja ajoi heikompaan tuuleen jonka seurauksena alamerkillä käännettiin ensimmäisenä. Virheetöntä ajoa ja takaa tulevat jäävät pikku hiljaa lisää. Viimeisessä spinnunlaskussa yläkaija tai jotain jää lamppuun kiinni ja siinä tanhutessa puomi G:stä läpi. Lähtee muuten aika jännä ääni, sellainen piukee. Lyhyt kryssi maaliin ja selvä ykköspaikka. Hemmetin hyvä kokonaissuoritus!!

Tauon aikana vatvottiin reiviä ja lopulta päädyttiin siihen sekä vanttien tiukkaamiseen. Ainoana veneenä Jazz jättää reivin tekemättä, mutta nopeasti laskien yhdeksän ukkoa haikkaa reunalla ja vene pysyy hyvin näpeissä. Kohtuu lähtö ja kunnon OD-tyyliin rintarinnan kryssille.

Taidettiin olla alun jälkeen n. kolmas ja pitkän kryssin aikana erot ovat aika pieniä eri reittivalinnoista huolimatta. Ylämerkillä tulo menee hivenen penkin alle ja viimeiset sadat metrit hirveetä piinaamista, mutta edelleen kolmas ja Jazz on vetänyt kaulan, jota ei pelkällä venevauhdilla enää kurota umpeen.

Kahvilan porukka päästettiin suosiolla ohi...

Hyviä surffeja kymppien paukkuessa muutamaan kertaan ja La Bayaderesta ohi. Sopivasti ohjelmaa koko ajan, mutta paketti kestää hyvin kasassa, toisin kun eräällä pienemmän luokan veneellä. Yksinäinen keulamies tanssii puomin kanssa puolelta toiselle vaappuvan veneen kannella muiden karjuessa peräsuoli pitkällä kirosanoilla ryyditettyjä ohjeita. Keulamiehenä olisin tempaissut puomin poikittain sitloodaan ja uinut läheisen saaren rantaan, sen verran tuntuivat sitloodassa arvostavan yrittämistä...

Loppu pelkkää letkassa ajoa perässätulijoiden pilkkoessa purjeita...

Kiitokset vastuulliselle matkanjärjestäjälle, helkkarin mukava päivä!!!

Tulokset Avareiden sivuilta ja ammattilaisen loistavaa kuvamateriaalia löytyy

http://sailpix.pp.fi/syysseilaus12/#N73_7312_DxO.jpg

Kun se tuuli vihdoin osui kohdalle

Tuulihan tulee aina, pitää vaan jaksaa odotella...

Perjantai-iltana ajeltiin cruisingmeiningillä paikallinen Yöpurjehdus välillä Savonlinna - Järvisydän sekä sitten lauantaina kesäisen Linnansaaripurjehduksen reittiä myötäilevä Haukivesipurjehdus. Eikä näistä nyt kannata alkaa mitään syväluotaavia kisakoosteita väsäämään, mutta aina sitä jotain huomionarvoista tulee mieleen.

Yöpurjehdus ajeltiin koko matka yhtä halssia spinnulla 3-4 metrin tuulessa täysikuun valaisemana, ei hassumpaa! Ainoa järjellinen huomio oli, että kun alkumatka oli sivutuulivoittoista, pysyttiin hyvin Fun 4 Usin matkassa ja Donna jäi tasaisesti. Loppumatka ajeltiin enempi plattista ja heti alkoi eroa syntyä keulaan päin ja lopussa Donna pyyhkäisi vielä ohi. Tätähän sitä on maristu koko kesä, että neliöitä puuttuu. No niin tekee ja tällä tavalla eron huomaa turhan hyvin...

Haukivesipurjehdukseen seuraavana päivänä saatiin vihdoin sitä tuulta! Sen verta noviisiporukalla oltiin liikkeellä, että päätin jättää spinnun pois. Mutta alkumatkan vajaan parin tunnin kryssi 5-7 metrin tuulessa oli yhtä juhlaa! Pitkästä aikaa kunnon luovia ja väsyneistä rievuista huolimatta käänsimme Varissaarella ekana ja kaulaa Fun 4 Usiin oli reilut pari minuuttia ja Donnaan peräti 8 minuuttia. Tuntui, kuin venekin olisi laukannut ihan vaan irtipääsemisen riemusta. Tätä herkkua toivoisi ihan oikeisiinkin kisoihin. Paluumatka ilman spinnua oli tietysti vähän lohduton, mutta kyllä me jotain hupia keksittiin...

Yksi noviisipurjehtija päätti laatia reissusta oikein Powerpoint esityksen ja kunhan nauramiselta selvisin, totesin, että päätös jättää spinnu pussiin oli oikea. Harmi vaan, etten osaa sitä täällä julkaista.

Seuraava kisa onkin sitten suolaisen veden puolella...