Edessä menevät jatkoivat samalla halssilla leikaten, mutta me tempaistiin jiippi heti merkiltä. Viimevuoden turaus kummitteli takaraivossa, mutta homma meni ihan putkeen ja hetken spinnuttelun jälkeen olimme kärkiporukan kannassa.
Miehistössä Antti, Jussi, Artsi ja Jukka, tuulta 0-3 m/s
Timonselkäpurjehdukseen olikin sitten tilattu tuulta koko rahalla. Pienempien luokkien lähtiessä ensin oli helppo todeta, että vaikka suunta olisikin ehkä juuri ja juuri sallinut spinnulähdön, kannatti se jättää säkkiin. Varsinkin, kun osalle miehistöä piti selvittää ennen kisaa, mikä on skuutti ja miten päin se vinssille tulee ;-). Kauempaa näytti, että joku menee vielä toisen kyljestä sisään, sen verran jatkuvaa oli koukkailu tuuleen. Koko kisa huomioiden en ole koskaan nähnyt noin paljon komeita proutseja yhden kisan aikana.
Otimme lähdön varman päälle ja spinnu, sekin vanhaa mallia, nousi vasta myötäisellä. Pohjiksi tällättiin 9,3 knotsia, ei paha. Syväväylää Kalisaarille ja pari rundia ympäri. Jouduttiin reivaamaankin, koska vene ei kantanut purjeitaan millään. Taas tuli sitä tulevaa G3:a ikävä, kun lähdettiin pitkälle ja kovalle kryssille kohti Yölinnunsalmea. Jokaisessa vendassa sieluun koski ja olin varma, että saalingit menee väkisinkin G1:stä läpi. Sigge näytti kryssin mallia ja vaikka meillä oli matkaa Serafinaan melkoisesti, saimme sen jo kryssin puolivälissä kiinni. Löytyi siis edes yksi tuulensuunta ja -voimakkuus, jolla niille pärjää vauhdissa. Yhtään kuvaa ei ehtinyt räpsimään, sen verran tiukasti sai ruoria vispata koko ajan.
Miehistössä Jussi, Jukka, Neku, Tomi ja Harri, noviisi keinosiementäjä Kommerniemestä. Tuulta 6-13 m/s
Taipaleessa alaspäin menossa
Linnnansaaripurjehduksessa palattiin leppoisampiin tuuliin. Aluksi näytti, että luvassa olisi loistava purjehduspäivä 3-5 metrin tuulessa. Saatiin hyvä lähtö, vaikka nelosen lippu hukattiin sen jäädessä toisen lipun taakse. Arviolta kaasu pohjaan ja ihan kohtuullisesti päästiin liikkeelle kolmen kärkiveneen joukossa.
Myötäinen pätkä Pienelle Muuttosaarelle vedeltiin Siggen vanavedessä SSR:ien pyöriessä ympärillä.
Vedettiin hivenen riskillä sisäkurviin ja kun saimme manööverit sattumaan nappiin, pääsimme Siggen kantaan. Löysää kryssiä ja jopa sivutuulta ajeltiin hetki, mutta käsi oli jo tiukasti spinnunnostimella. Teimme todella oikea-aikaisen noston ja jätimme SSR:iä ja Donnaa sopivasta ja läksimme ohittamaan Siggeä alakautta sen ajellessa codella. Laattaansaaren kapeikossa olimme kärjessä ja alkoi pitkä spinnuttelu kohti Varissaarta.
Leikkailimme Siggeä enemmän, joka pääsi plattiksella kääntöreiskalle sisäkurviin. Tilaa oli pakko antaa ja tässä kohdin oltiin ehkä vähän höveleitä arvon kilpakumppanille. Pikku nostatus olisi voinut kääntää asian meidän eduksi. Varissaaren takapläkästä Sigge irtosi etummaisena luonnollisesti nopeammin ja veti yllättävän pitkä kaulan. Saattana!
Haponlahden suulla tuuli moinasi aika pahasti. Pääsimme jotakuinkin Siggen kanssa samoissa tuulissa pitkälle kryssille kohti Linnansaarta, mutta tässä kohdin fleetti katkesi kahtia. Perrässätulijat jäivät lähes paikoilleen pitkäksi aikaa. Sigge valitsi eteläisemmän reitin meidän kolutessa kaikki eteläviitat 1-2 metrin tuulessa piinaten. Ei vaan raaskittu ottaa pitkää tikkiä, vaan odoteltiin, että jossain vaiheessa tulee se nostava shifti. Viimeisellä eteviitalla se shifti sitten tuli ja tottakai järkyttävän laskevaa sorttia juuri, kun olisi pitänyt piinata yli. Venda, taas silmille ja parkkiin viitan viereen. Voi perspaikka!!!! Edessä oli selvä tuulirintaman raja johon kuvittelimme pääsevämme lähes samaan aikaan Siggen kanssa, mutta nyt jäimme siitä junasta. Parin kolmen minuutin ero kasvoi hetkessä kahdeksaan minuuttiin ja peli oli sillä selvä. Reilun mailin päässä oleva maali tuli liian äkkiä. No joka tapauksessa hyvää ja tarkkaa ajoa ja ennen kaikkea hyviä ratkaisuja. Jäi hyvä fiilis!
Miehistössä Antti, Jukka, Jussi ja Neku. Tuulta 0-5 m/s.
Kotikisaan lähdettiin hyvällä fiiliksellä; vastaavalla suorituksella ja vähän paremmilla tuulioloilla oltaisiin varmasti korkealla...
Saatiin loistava lähtö; Jukkis oli elementissään. Kuvat kertokoot kaiken...
moitteeton tracki länteen
Lukkarinluodolla spinnu nopeasti vetoon ja hyvää vauhtia kohti kaupunkia.
Lähempänä kaupunkia tuuli keveni selvästi ja kun kulma oli sellainen, että spinnu ei toiminut, jouduttiin käytännössä Siggen coden yliajamaksi. Karlokin sai reilusti kiinni. Kiroiltiin ja hiplattiin jokaista narua, mutta Sigge sai jälleen hyvän kaulan.
Karlon takana oli pitkä väli seuraaviin ja tuntui jo siltä, että voitto olisi aika lähellä. Ja lähellähän se olikin. Layla pilasi juhlat taas yhden kerran 18 sekunnin turvin. Voihan vittu!!!
Miehistössä Jukkis, Jukka, Antti, Samuli ja Jussi. Tuulta 3-13 m/s.
Saimaalla kisaaminen on leppoisaa kun tikkakisa mökillä. Reilua meininkiä puolitosissaan. Mutta kun kesästä toiseen pari jätkää heittää metrikaupalla viivan etupuolelta, tulee mieleen, että pitäskö vaihtaa krokettiin. Tätä LYS-shittiähän on jauhettu niin kauan kun muistan eikä ne tietenkään koskaan ole täysin oikein eikä se toisaalta ole LYSsin tarkoituskaan, mutta pitäisi ne nyt edes hehtaarimitalle saada...
FL jää nyt motivaatiotauolle. Loppukesän kisat ei jaksa enää kiinnostaa, korkeintaan Rokiksen ratakisa sään suosiessa, koska on niin pirun kiva formaatti. Meren puolen kisat jossain veneessä tuntuisi myös mielekkäältä vaihtoehdolta...
Viideotakin kertyi, mutta julkaistaan kun editoija ehtii...
Krokettimailoja varaston perukoilta kaivellen...
