Keli suosi ainakin nahkan polttamista ensimmäisenä kisaviikonloppuna. +50 rasvaa hölvättiinkin huolella ennen merelle lähtö. Vakiomiehistön lukumäärä oli viimeisinä päivinä pudonnut alle hälytysrajan, mutta tämän blogin työpaikkailmoitukseen hakemuksen jättänyt hra Petri Sane tuli kuitenkin paikkaaman ja osoittautuikin ammattimieheksi. Viidellä miehellä ja treeninpuutostaudilla varustettuna tiesimme antavamme aika paljon tasuria viikkotreeneissä veivanneille 8-9 hengen venekunnille, mutta rinta rottingilla lähdimme kohti lähtöaluetta.
Lauantain tuuli oli kevyttä, mutta jossain vaiheessa taidettiin hätyytellä jo 6 metrin lukemia. Sen verran tuuli kuitenkin kääntyili, että radan rakentelu ei ollut ihan simppeliä. Kiitettävästi jaksoivat X-35 teamit kuitenkin poijuja siirrellä...
Ensimmäisessä lähdössä saimme heti hyvän startin, mutta selvästikin kesän ensimmäisessä kryssissä venevauhdissa oli parantamista. Manööverit sujuivat kuitenkin hyvin ja lenssivauhti oli kohdallaan, joten tuloksena oli kohtuullinen nelossija. Toisessa lähdössä poimimme shiftit hyvin ja tuloksena hyvä kakkossija. Jotain rääkymistä oli kuitenkin ylämerkillä, mutta totesimme vain, että kukaan ei joutunut väistämään, joten eikun eteenpäin ilman pyörimisiä. Jazz oli kuitenkin jättänyt protestin, että olimme olleet zonella ja olivat muka joutuneet muuttamaan kurssia. Paskan marjat, heidän keulansa ei kyllä koskaan tullut edes meidän perän tasolle ennen levittäjää, joten emme ymmärtäneet, että miksi heidän olisi pitänyt mitään väistellä. Sen verran lähellä toki oltiin, että usko saattoi loppua ;-). Zonella olostakin olimme eri mieltä. No Jazzin takana ollut venekunta oli tilanteen nähnyt, mutta miten sieltä voi nähdä perän ja keulan välisen etäisyyden?! Hylsyhän siitä napsahti ja kaverin korttipöydässä aikoinaan lanseeraama sanonta, että kun maalaispoika tulee kaupunkiin, se putsataan, laitettiin täytäntöön. Noh, ei murinoita sen enempää, kaikkihan on lopulta tulkintaa. Opittiin tästäkin...
Seuraavissa kahdessa lähdössä tötöiltiin sitten spinnulla oikein huolella. Toisessa spinnun rintsikat aukesivat vasta lenssin puolivälissä ja toisessa viimeinen lenssi ajettiin pelkällä isolla spinnu tiukasti keulastaagin ympärillä. Molemmissä lähdöissä 3 venettä pyyhki nauruaan pidellen ohi ja todelliset sijoitukset olivat 6 ja 7. Tuloslistalla sijoitukset parantuivat kuitenkin protestien ansiosta. Viimeinen lähtö vedettiin ilman suurempia ongelmia ja sijoitus oli 3.
ylämerkilletuloletka
Protestikäsittelyiden lomassa aloimme jo murehtia seuraavan päivän miehitystä. Hätäapupetrillä oli muuta menoa ja neljällä hengellä lähteminen tuntui täysin poissuljetulta. Hoskin terassilla hartiat kyyryssä kyynelehtivät miehet saivat kuitenkin erään naisihmisen heltymään ja hän lupasi tulla miehensä kanssa seuraavaksi päiväksi mukaan. Ja johan oli pariskunta!!! Selvisi aamulla, että Sari ja Janne ? olivat varsinaisia ammattilaisia ja kokemusta oli mm. X-35 ja X-41 luokista. Ensi kosketus veneeseen oli, että "ei, ei pojat, ei sotaa tällä tavalla käydä. Nyt heittämällä kaikki ylimääräiset kamat autoon". Audillinen kamaa lähti veneestä, tosin turkkilevyjä en suostunut poistamaan ja taitaa sääntökin niistä jotain sanoa (?). Sen jälkeen teippaussulkeiset ja vene alkoi olla edes siedettävässä purjehduskunnossa.
Meri oli aamulla peilityyni ja vaikka pieniä hönkyjä oli siellä täällä, ei järjellistä rataa pystynyt rakentamaan. Reilun tunnin odottelun jälkeen päästiin kuitenkin matkaan. Otimme heti fleetin parhaan lähdön, mutta yleinen takaisinkutsu vesitti homman. Uusintastartissa e-tron ei halunnut mennä linjan yli nostatuksista huolimatta ja jäimme pahasti sen taakse jumiin, mutta mitäpä hyötyä protestista olisi ollut. Komiaa oli kuulla savolaisveneestä ruotsinkielistä karjumista ja tulikin oikein nuoruusajat mieleen. Paskasta lähdöstä huolimatta virheetöntä ajoa, mutta venevauhdissa oli puutteita ja sijoitus 5. Ennen seuraavaa lähtöä suoritettiinkin rikin löysäys...
Päivän toiseen starttiin otettiin hyvä lähtö ja kryssivauhti oli selvästikin parantunut. Kryssin päätteeksi piikkipaikka, joka pidettiin myös lenssillä.
Toiselle kierrokselle valittiin toinen reuna Arweniin nähden ja se käänsikin ylämerkillä juuri eteen, eikä lenssillä enää päästy ohi, vaikka yritys oli kova. Maaliviivan tuntumasa Tallinkin aalloista aiheutui lähes nollatuulessa sen verran harmia, että Hold Fast (?) pääsi jo lähes rinnalle. Jannen taktinen oivallus kuitenkin pelasti tilanteen ja toisen paikan. Keli tilttasi tämän jälkeen totaalisesti ja peli pantiinkin poikki. Kuitenkin hienot kaksi lähtöä ja meidän ammattilaispariskunnalta saatiin pärekorillinen oppia.
Mahtavat kaksi päivää takana ja isot kiitokset kuuluu hätäavuille, joita ilman homma olisi lorottanut vahvasti reisille. Ei näitä kisoja neljästään ajella. Toki myös omat miehet etenkin Tomi ja Samuli keulalla ansaitsevat hopeiset ansioristit. Onnittelut myös Arwenille puhtaasta sarjasta! Sen verran pitää vielä kuitata, että kun meidän försti JP on aina retostellut olevansa Suomen kolmanneksi paras purjehtija Tompen ja Risto Tapperin jälkeen, niin nyt voidaan todeta, että ranking putosi vähintäänkin yhdellä... ;-) Kiitokset vielä järjestäjille ja toivottavasti X-team sai hyötyä irti edes lähdöistä vähän isommassa fleetissä, koska vauhtiin ei kukaan oikein pystynyt vastaamaan.
Elokuussa palataan tähän herkkuun....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti