Jos

Jos kaikki menisi aina putkeen, sitä oltaisiin kovia jätkiä. Joskus päästään kuitenkin lähelle. Niin venäläisen kiven kierrossakin...

Miehistöä oli tällä kertaa riittävästi tarjolla ja laadullisestikin parasta A-ryhmää ilman viime hetken poisjääntejä, eli lähtökohdat oli kunnossa. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti veneelle tultaessa, kun joku mulkero oli irrottanut keskiviikkoiltana kytketyn maasähkön ja akut olivat erinomaisen vajaat. Siinä sitä sitten tehtiin se, mitä muutamassa tunnissa voitiin, mutta pahasti jäivät vajaiksi.

Toinen vastoinkäyminen sattui sadan metrin ajon jälkeen, kun totesimme paskakuorman hyödyttömäksi venevauhtia ajatellen. Vattuniemen septille ei näköjään ollut asiaa 2,2 syväyksellä ja niin saimme mukaamme muutaman kymmenen kilon lisäpunnuksen ja todennäköisesti palan pakkelia irti kölistä...

Itse kisan alkaessa tuuli hyytyi pahasti ja tiivis sumupatja antoi oman mausteensa soppaan. Siinä sitä sitten kelluttiin kohti Melkkiä. Lisäksi meidät meinattiin jyrätä paaralla yli sisaraluksen toimesta, mutta kääntö piihin, protestilipun liehuttelu ja Audi Gekkon saaminen todistajaksi laski verenpainetta sopivasti. Kasuunille tultaessa ainoastaan Arwen oli karannut muulta 36.7 -fleetiltä.

 

Alkoi tuskaisen hidastempoinen spinnuttelu kohti Kalbådagrundia ja Kotkan Porttia. Ja kun portille tultiin, olikin sisarliuta muutaman minuutin sisällä pl. Arwen, jonka venevauhti tuntuu olevan koko ajan liikaa muille. Tuuli nousi koko ajan ja Suursaarelle saavuttaessa pohdittiin keulapurjeen vaihtoa jo ennen sen nostamista. Ja olisihan se pitänyt vaihtaa, koska saaren yli puhaltavissa vihaisissa puuskissa sen vaihto olikin jo oma ohjelmanumeronsa. Jazzin peräpeilissä roikkuminen vaihtui ainakin puolen mailin takamatkaksi.

Kryssillä uusi G3 tuntui toimivan varsin hyvin ja hämmentävän tasaväkistä oli kryssiminen koko fleetin kesken. Murheena tuli kuitenkin nostimen katkeaminen, koska toinen keulapurje oli nostettu toisella spinnun nostimella ja äärimmilleen tunkattuna se ei kestänyt vinoa vetoa yläraudan läpi. Siinä niitä minuutteja taas meni. Jossain kohdin kryssiä havaittiin myös vessan tulvivan vedestä pohjaventtiilin oltua auki ja lukkopumpun jäätyä sulkematta. Taas lisää ylimääräistä ohjelmaa. Kalballe tultaessa tuuli moinasi ja siihen päälle tuli vielä meille epäedullinen shifti. Kasuunilla oltiin kuitenkin taas neljän 36.7 -veneen kesken lähes nipussa, mutta meillä oli Musta Pekka kädessä. Viimeiset spinnuvedättelyt toivat meidät aivan Nea Noran ja Hold Fastin kantaan, mutta ohi saakka ei päästy. Oli siis tyytyminen pökäpaikkaan.

Jossittelulle jäi ainakin tilaa; jos olisi vaihdettu keulapurje ajoissa, ei aikaa olisi palanut tolkuttomasti vaihtoon ja nostin ei todennäköisesti olisi katkennut. Jos vessan siivoukseen ei olisi tarvinnut uhrata puolta tuntia, olisi SOL-Saarinen voinut haikata senkin ajan laidalla. Jos paskakuorma olisi saatu poistettua, olisi vauhtia tullut ainakin 0,001 solmua lisää. Jos jättöreunat ja köliprofiili olisivat kunnossa, vauhtia tulisi varmasti lisää. Jos joku jaksaisi hioa pohjan keväällä, vauhtia tulisi vielä lisää. Jos kaikki virvelit sun muut härpäkkeet eivät olisi kyydissä, me suorastaan lennettäisiin. Jos akut olisivat olleet täynnä, olisi kaljat olleet kylmiä ja vauhti varmasti huomattavasti parempi. Ja ennen kaikkea, jos oltaisiin parempia purjehtijoita, pärjättäisiin paremmin.

Tämä kovassa seurassa kisaaminen tartuttaa ihmisparkaan väkisinkin hifistely-, tuunaamis- ja keventelyvirukset, joiden kanssa sitä sitten on vaan pakko elää. Toivottavasti into ja käytettävissä olevat varat eivät vaan lopu kesken...

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno kisa ja 36.7 -fleetin tasaisuus on kyllä epätodellista; 35 tuntia kisaamista ja maaliintulosijoitukset 2-6 alle 12 minuutin sisällä!!! Lyhyellä matikalla ero on 0,57 %, jos eroja nyt näin voi edes määritellä. Pikkusiskoilla ero kärjen ja häntäpään välillä oli kuitenkin yli kolme tuntia. Arwenin hylkäys oli harmillinen tapaus, varsinkin, kun vauhti oli jälleen ylivoimaista. OD toi taas tähänkin kisaan ihan oman fiiliksensa ja välillä ei edes muistanut koko orsihommaa.

Eikä sitä protestiakaan sitten kuitenkaan jaksettu jättää. Meiltä vietiin ehkä 30 sekkaa, mutta protestoitavalta olisi todennäköisesti viety aika paljon enemmän. Mummon oppienkin mukaan sisaruksia ei saa kiusata...