First Lady, savolaista kilpapurjehdusta: Savon Regatta, loppukohtaus, Viinijuhlapurjehdus

Tässä oli nimenomaan loppukohtauksen makua. Näyttelijöiksi oli palkattu Artsi, Jussi, Riku ja Samuli. Koko keulaosasto oli siis edustettuna, joten työnjako piti miettiä uusiksi.

Perjantaina oltiin Kuopiossa ja Trixiessä jo viikon kestäneet bileet jatkuivat taukoamattomaan tyyliin....

Kuopiolaiset järjestävät aina kunnon vastatuulilähdön. Saatiin hyvä startti ja ylitimme lähtölinjan luokkamme ekana veneenä ja näytti, että päästään hyvin kääntämään paaralle muiden eteen, mutta genoan vinssin lukon luistaminen sotki kuviota sen verran, että keskiluokan Woodpecker (Dehler 29) pääsi yläpuolelta ohi. Paaralle päästiin kääntymään hivenen turhan myöhään, mutta sataman edustan poijulle tultiin spinnuilla kärkiletkassa sisimpänä Woodpecker, sitten Karlo, Donna ja me. Karlo huuti Woodpeckerille tilaa, vaikka käännös oli vastapäivään ja tämän seurauksena kumpikin ajoivat poijun hivenen pitkäksi vieden myös Donnan mukanaan. Meille aukesi sopivasta ovi sisäkurviin ja Donnan sekä Karlon peräpeilejä hipoen sisäkurvista koko porukan ohi. Viime vuoden uusinta siis!

Ekalla kryssillä ainoastaan Karlo pääsi ohi huiman kulmansa ansiosta ja käänsimmekin heti perässä, mutta spinnu oli laskettu väärälle puolelle allekirjoittaneen käskystä ja ideana olikin tehdä jiippi heti merkillä ja nostaa spinnu vasta sitten. Siihen asti kaikki meni hyvin, mutta kun aloimme tekemään spinnujiippiä heti perään, ei spinnu ollut ehtinyt vielä kokonaan täyttyä ja se kietoitui nätisti foilin ympärille. Siinä sitä sitten katseltiin, kun Karlo karkasi, Donna paineli ohi ja pienemmät veneet Irene (First 31.7), Kokanee (Inferno 33) ja Trixie (First 33.7) roikkuivat perässä. Tuli ladattua muutama ruma sana...

Spinnu lopulta vetoon ja perään. Alamerkille mennessä erot eivät enää kasvaneet, mutta päivän koomisin tapahtumaketju oli alkamassa: Geetä kiskottaessa ylös, spinnun nostimen lukko laukesi topissa pudottaen spinnun veteen. Siinä tohinassa kipparin paukkuliivit laukesivat ja olin varmaan komea näky huutamassa käskyjä räjähtäneet liivit kaulassa. Mutta vähällä ajanmenetyksellä kuitenkin selvittiin ja kryssi pääsi alkamaan suht koht ajallaan. Kryssivauhti vaan oli jotenkin tahmeaa ja koko ajan piti ajaa hivenen alas. Toisaalta ei tämä niin kovin toimivalta näytä....

Saatiin kuitenkin pienemmät jätettyä sekä Donna kiinni pitkällä luovilla ylämerkille ja spinnu nousi sen verran nopeammin, että rinnalla oltiin. Samalla huomattiin, että genoan takaliikissä oli parin metrin halkeama!!! Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta näin vaan kävi. Ja tämä oli se paras purje. Pääsi taas rumia sanoja....
Nyt on purjetilanne varsin mallikas; G1 päreinä, iso ihan loppu ja spinnu liian pieni. Panee miettimään...