Päivän kattaus sisälsi 28 mailin ympärälenkin Suur-Saimaalla 1-4 metrin koillistuulen avustamana. Tapahtumia saapuivat todistamaan Jussi, Jukka ja Matti. Potilas jäi pois viimehetken ilmoituksella baaritiskillä hankitun vakavan sairauden takia. Nooo, ei me pienistä hämäännytä ja itseasiassa oli helkkarin kiva päästä taas itse asiaan tauon jälkeen.
Lähtölinja oli rakennettu Likosenlahden laiturin eteen, josta yleisö pääsi seuraamaan tapahtumaa. Onneksi tuuli kävi sinne hyvin ja päästiin helposti matkaan. Ok startti ja yhdessä Onyxin ja Sigmund-X:n kanssa kärjessä kryssille.
Paljon shifteja ja vähän ahdasta, mutta kohti Suur-Saimaata toisena Onyxin kanssa rinnakkain Siggen vetäessä pienen kaulan. Koko ajan tiukkaa luovia ja jo nyt huomaamme huonon nousukulman muihin nähden ja keulanostimella sekä skuuttipisteen muutoksilla koetetaan hakea jonkinmoista muotoa vanhaan mustaan. Ei se siitä juuri muuksi muutu, näillä mennään. Vauhti kuitenkin kohtuullista ja takana Karlo, Serafia ja Excalibur pysyvät aisoissa.
Tultaessa isommille vesille yksi shifti vaatii tekemään tikin ja tässä kohdin koko ajan ylemmäksi pääsevä Karlo pääsee rinnalle. Seuraava saari piinaten ohi, kun tikkeihin ei ollut varaa.
Matka jatkuu samaa rataa ja parin tunnin kohdalla Onyx alkaa hivuttautua pikkuhiljaa ylemmäksi ja me painumme Siggen ja Karlon kanssa koko ajan alemmaksi. Me saaria ja matalikkoja hipoen. Korpesi piinata vähän väliä, mutta tikki tähän kohtaan ja muut karkaisivat, koska tuuli moinasi koko ajan ja vauhdit putosivat pahimmillaan jo alle kolmen solmun....
Oravaluodon kohdalla lyhyt tikki oli jo pakollinen, mutta onneksi Sigge ja Karlo joutuivat tekemään samoin ja Sigge jopa niin pitkän, että karkumatka lyheni huomattavasti. Tässä kohdin Onyxin nousu palkitaan ja se kuittaa kärkeen selvässä johdossa muiden lillutellessa kohti Pitkäsaaren pohjoisviittaa. Mestari Ahonen on muutenkin löytänyt tänä kesänä hirmuvauhdin joka kisaan...
Spinnut ylös ja n. mailin päästä Onyx ja Sigge parkkiin ja me Karlon kanssa rinnalle. Siinä sitä sitten hömötetään porukassa...
Kaidansaaren kierrossa tapahtui jälleen se, josta jaksan aina naukua: Kartassa 0,5 matalan viiva on sellainen, jota ei tohdi mennä edes lähelle, mutta paikalliset, onneksi eri luokan veneet, vetää koko matalan yli ja heti tulee 100 metriä eroa. Tässä kohdin sillä ei ollut tuloksellista merkitystä, mutta voisi olla ja paljon. Emmää tiedä, mutta jos näin ratkottaisiin kisoja, voisin jäädä kotivesille virittelemään mantookiverkkoja. Onhan sekin ymmärrettävää, että ei niitä poijuja tai tuomarialuksia voi jokaiseen rantaan virittää, mutta olisihan noita väyliä, mitä ajella... Tai edes syviä rantoja....
reitti jäi vähän kesken akun loputtua
Loppuspinnuttelu reilulla leikkauksella vie meidät ihan kohtuudella maaliin ja ero edellä meneviin pysyy suunnilleen vakiona. Kisa lyhennettiin lopulta Päihänniemen edustalle siten, että ison luokan kärkivene ehti maaliin muutamaa minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä.
Maaliintulo vailla viisi ja heti maalilinja jälkeen pummasin moottorivenekyydin Joutsenoon, josta kaasu pohjassa Savonlinnan Balettijuhlien esitykseen. Balettikansan kauhuksi pikapukeutuminen parkkipaikalla ja istuutuessani Olavinlinnan katsomoon tasan klo 19, oli vähän hengästynyt olo. Mutta ajettelin koko matkan, että selitän tämän mieluummin poliisille kuin vaimolle. Kaikkeen sitä ihminen joutuu....
Tähän kohtaan urputusta: Mikä hemmetti siinä on, että tästä äärimmäisen yksinkertaisesta asiasta on polemiikkia joka kesä milloin missäkin kisassa? Tässä tapauksessa jo kipparikokouksessa pystyi lyhyellä matikalla laskemaan päässä, että vallitsevissä oloissa sekä ennusteiden valossa valittua A-rataa ei kukaan pääse sallitussa ajassa maaliin. Sitten järjestäjät seuraavat pläkälilluttelua lähes kilpailuajan loppuun saakka ja tekevät hätämaalin fleetin eteen, kun vihdoin tajuavat, että täähän menee vituiksi. Seuraus oli se, että yksi ison-LYSsin vene ehti ajoissa maaliin mutta yksikään keskiluokan vene ei. Isolle lyssille saatiin tulokset sillä verukkeella, että aikaa olikin 2 h ensimmäisesta luokan veneestä, mutta näillä ordereilla koko keskiluokka sai siis hylsyn!!! Erittäin palkitsevaa....
Onko todellakin liian vaikeaa valita olosuhteet huomioiden sellainen rata, jonka suurimman osan voi olettaa klaaraavan ja sinne sitten etukäteen sovitut varamaalit, joita järjestäjät käyttävät kelin ja tilanteen mukaan? Jos päässälaskuun resurssit ei riitä, lahjoitan edustamani yrityksen kaapista virallisen SaimaarankingLYSlaskimen, jolla tämän vaativan homman voi hoitaa....
Sijoitus lopulta 4/7 mikä on ihan kelpo olosuhteet huomioiden. Parin viikon päästä kausi huipentuu Rokansaaren ratakisaan. Sen verran mukavaa oli, että kaksi viikkoa voisi kulua äkkiä....
