Hälärikeikka

Tuli syvänmerenpurjehtijoille kutsu töihin. No ei siinä mitään, pitäähän se lähteä, kun käsky käy, vaikka reilun vuorokauden varoitusaika tuntui hivenen tiukalta pelkän tsekkauskeikan realisoiduttua ostopäätökseksi. Jussi mietti asiaa vajaat puoli minuuttia ja niinpä lähdettiin seuran kommodorin seuraksi hakemaan pikkuruista Beneteauta Riikasta...

Alussa oli jonkin verran hankaluuksia omistajamafiooson kanssa ja jossain veiheessa näytti, että päästään koko porukka mustassa autossa jonnekin syrjäiselle soramontulle, mutta solkkaamisen jälkeen kaikki alkoi lutviutumaan ja päästiin matkaan....

Seuraavaksi alkoivat tekniset ongelmat veneen seisottua pukilla viimeiset kaksi vuotta. Muutaman mailin jälkeen turbo sököksi ja taas solkkaamaan ongelmaan ratkaisua. Löytyikin paikallinen moottoriguru ja yhdessä kipparin kanssa päätyivät ohittamaan turbon sulkulaipalla ja öljyputken tukkimisella. Moottoriguru palasi muutaman tunnin päästä hienosti fiksatun osan kanssa ja matka pääsi jatkumaan....

Kippari ja turbo

Vihdoin päästiin asiaan ja suunnitelmana oli vetää yhtä soittoa Suomeen lisättynä tankkauksella Haapsalussa. Tuulet olivat onneksi myötaisen puoleisia ja matka eteni joutuin....

Välillä satoi enemmän kun toisinaan

Haapsaluun tultaessa keli alkoi korjaantua ja putkahdettaessa Suomenlahden puolelle, luoteistuuli nousi kymppiin ja tehtiin suunnitelmamuutos nro 26, jossa päämääräksi vaihtui Helsinki Hangon sijaan. Reipasta sivutuulipurjehdusta yön läpi ja aamulla klo 9 vene parkkeerattiin Suomenlinnan laituriin. Riika-Helsinki reilussa 36 tunnissa, ei paha.

Ja veneestä; Totesimme yhteen ääneen, että paatti sisältäen (4x1h+kh)+k+oh oli todellakin hintansa väärti kaikkien vaikeuksien jälkeenkin. Samalla Saimaan purkkareiden keskimitta loikkasi taas pari pykälää ylöspäin.....

viereiset jollat on nelikymppisiä

Savon Regatta, loppukohtaus, Viinijuhlapurjehdus

Tässä oli nimenomaan loppukohtauksen makua. Näyttelijöiksi oli palkattu Artsi, Jussi, Riku ja Samuli. Koko keulaosasto oli siis edustettuna, joten työnjako piti miettiä uusiksi.

Perjantaina oltiin Kuopiossa ja Trixiessä jo viikon kestäneet bileet jatkuivat taukoamattomaan tyyliin....

 

Kuopiolaiset järjestävät aina kunnon vastatuulilähdön. Saatiin hyvä startti ja ylitimme lähtölinjan luokkamme ekana veneenä ja näytti, että päästään hyvin kääntämään paaralle muiden eteen, mutta genoan vinssin lukon luistaminen sotki kuviota sen verran, että keskiluokan Woodpecker (Dehler 29) pääsi yläpuolelta ohi. Paaralle päästiin kääntymään hivenen turhan myöhään, mutta sataman edustan poijulle tultiin spinnuilla kärkiletkassa sisimpänä Woodpecker, sitten Karlo, Donna ja me. Karlo huuti Woodpeckerille tilaa, vaikka käännös oli vastapäivään ja tämän seurauksena kumpikin ajoivat poijun hivenen pitkäksi vieden myös Donnan mukanaan. Meille aukesi sopivasta ovi sisäkurviin ja Donnan sekä Karlon peräpeilejä hipoen sisäkurvista koko porukan ohi. Viime vuoden uusinta siis!

Ekalla kryssillä ainoastaan Karlo pääsi ohi huiman kulmansa ansiosta ja käänsimmekin heti perässä, mutta spinnu oli laskettu väärälle puolelle allekirjoittaneen käskystä ja ideana olikin tehdä jiippi heti merkillä ja nostaa spinnu vasta sitten. Siihen asti kaikki meni hyvin, mutta kun aloimme tekemään spinnujiippiä heti perään, ei spinnu ollut ehtinyt vielä kokonaan täyttyä ja se kietoitui nätisti foilin ympärille. Siinä sitä sitten katseltiin, kun Karlo karkasi, Donna paineli ohi ja pienemmät veneet Irene (First 31.7), Kokanee (Inferno 33) ja Trixie (First 33.7) roikkuivat perässä. Tuli ladattua muutama ruma sana...

Spinnu lopulta vetoon ja perään. Alamerkille mennessä erot eivät enää kasvaneet, mutta päivän koomisin tapahtumaketju oli alkamassa: Geetä kiskottaessa ylös, spinnun nostimen lukko laukesi topissa pudottaen spinnun veteen. Siinä tohinassa kipparin paukkuliivit laukesivat ja olin varmaan komea näky huutamassa käskyjä räjähtäneet liivit kaulassa. Mutta vähällä ajanmenetyksellä kuitenkin selvittiin ja kryssi pääsi alkamaan suht koht ajallaan. Kryssivauhti vaan oli jotenkin tahmeaa ja koko ajan piti ajaa hivenen alas. Toisaalta ei tämä niin kovin toimivalta näytä....

Saatiin kuitenkin pienemmät jätettyä sekä Donna kiinni pitkällä luovilla ylämerkille ja spinnu nousi sen verran nopeammin, että rinnalla oltiin. Samalla huomattiin, että genoan takaliikissä oli parin metrin halkeama!!! Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta näin vaan kävi. Ja tämä oli se paras purje. Pääsi taas rumia sanoja....
Nyt on purjetilanne varsin mallikas; G1 päreinä, iso ihan loppu ja spinnu liian pieni. Panee miettimään...

Maaliin spinnuteltiin tasatahtiin ja kolmossija Karlon ja Donnan vääntäessä voitosta oli selvä.

kryssi 1. ylämerkille ja koheltamisen aiheuttama luikertelu ennen vauhdin löytymistä

Spinnuttelu alamerkille ja kryssi ylös...

ylämerkin kierto

Seuraava kisa onkin vasta 11.8. ja siihen saakka voikin sitten pähkäillä tätä massiiviseksi äitynyttä purjeongelmaa. Tästä alkaa golfkausi.......

Savon Regatta, 3. näytös, Timonselkäpurjehdus

Kovin syntyy nihkeästi nyt tarinaa. Saatiin kuitenkin kauden paras lähtö ja keulaveneenä paineltiin se vajaa maili, kunnes tuli päivän eka pläkä. Siitä sitten muut rinnalle ja osa ohikin...

Sitten taas hönky ja pätkä eteenpäin. Siihen kylkeen yksi henk.kohtainen ja taas muista irti Sigmund-X:n ja Karlon perään. Ne kun olivat jo karkumatkalla. Sitten takana tulleille sama ja jälleen Donna ja Onyx rinnalle ja Trixie (First 33.7) ja Irene (First 31.7) kantaan kiinni. Tätä leikkiä pari kierrosta Kalisaarten ympäri ja sen jälkeen kohti maalia.

Alkumatkan kryssi. Ihan kelvollisesti poimitut shifit...

Eikä noissa kahdessa kierroksessakaan mitään ylimääräisiä mutkia tullut.

Saatiin yksi hyväkin puuska kiertojen jälkeen ja paineltiin sivutuulispinnua reilua kuutta solmua. Yhtäkkiä julmia puuskia täysin vastakkaisesta suunnasta, josta seurasi yksi purjehdusuran erikoisimmista tapahtumaketjuista; reuhtova spinnu naamalle, G:n nostoyritys repäisi tempovan purjeen foilista joka putosi kannelle ja osittain veteen, keula paluusuuntaan, kaikki nostimet, jalukset, genoa ja spinnu yhtenä vyyhtinä keulakannella. Siihen perään täyspläkä ja viiden minuutin ajelu pelkällä isolla gastien selvitellessä sotkua. Oli siinä äsken ohitetulla ja meidät nyt ohittavalla Ohlsson 29 miehellä ihmettelemistä....

Loppupätkällä Donnan (Diva 35) ohitus sopivalla puuskalla ja homma selvä. Ei jäänyt taaskaan mitään erityisen positiivista muisteltavaa talvi-iltoihin. Sijoitus 5/8.

Mukana köysi- ja purjesotkua selvittämässä olivat Antti, Jukka ja Samuli, eli vähänlaisesti oli käsipareja tarjolla.

Matka jatkuu Kuopioon ja sinne onkin luvattu sitten ihan nollatuulta ja hellettä. Paras varustus lienee viiskymppinen aurinkorasva....

Savon Regatta, 2. näytös, Linnansaaripurjehdus

Tää on äkkiä paketoitu. Sivutuulta, avotuulta ja löysää kryssiä. Kun tuuli lopussa nousi ja oli alkamassa hyvä kryssi maaliin, päättivät lyhentää radan..............

Tossa ei enää kisa -luovilla tuli katseltua noita muotoja. Pussit takana kun ojankaivajalla...

Taas oli kaikkien mielestä hyvä kisa ja asiat meni oikein, mutta viimeinen rutistus ja tärkeät minuutit puuttuu.....
Mukana kiroilemassa olivat Antti, Jussi, Jukka ja Jari.

Tästä sitten kohti Varkautta ja torstain kisaa...

kevyen kelin virtauslangat

Savon Regatta, 1. näytös, Oopperaregatta

Hieno päivä oli tulossa. Tuulta 5-6 metriä ja keli muutenkin kohdallaan.

Lähtö ei mennyt ihan suunnitelman mukaan. Etelätuulessa se tarkoitti löysää kryssiä ekalle merkille. Otimme paikan linjan keskeltä sillä ajatuksella, että kyllä se sen verran saaren yli puhaltaa, että saadaan vauhtia ja päästään sisäkurviin ekalle merkille. Linjalla oltiin suht oikeaan aikaan, mutta se tuuli puuttui. Alapuolelta Sigmund-X (X-37), Karlo (Mannerberg 34) ja Onyx (X-99) ottivat heti julman kaulan vetäessään hyvässä tuulessa merkille. Hyvin lähti, viisi minuuttia kisaa käytynä ja pahimmat kilpakumppanit jo parin sadan metrin päässä. Oli kuitenkin koko kesän isoin startti (kakkoslähdössä 26 venettä), mutta onneksi muu fleetti pysyi takana, ettei jääty kaikkien paskoihin kellumaan...

Eka kryssi oli menestyksen kannalta ratkaiseva. Venevauhtia oli pitkään hakusessa ja kun jokainen puuska shiftasi n. 20 astetta suuntaan tai toiseen, ei saatu normaalia kryssirytmiä millään päälle.

Kankaisen kierto sujui lopulta ihan hyvin, jos rankkoja ja jatkuvaa päänvaivaa aiheuttavia shiftejä ei lasketa. Kun spinnu räpsähti auki, oltiin saavutettu Onyx. Rinta rinnan ajeltiin sivutuulispinnua Lukkarinluodolle.

Edessä näytti, että ennen kiertoa alkaa tulla silmille ja otimme eteläisemmän reitin, jotta pääsisimme spinnulla merkille saakka, mutta jälleen shiftit muuttivat tilannetta siten, että alempana ajanut Onyx pääsi hyvässä kulmassa merkille ja meille tarjoiltiin vastavuoroisesti plattista. Onyx veti siis jälleen parin sadan metrin kaulan.

Kierron jälkeen näytti, että pääsemme yhtä halssia takaisinpäin, mutta juuri ennen ensimmäisiä punaisia tuli taas nenille ja jouduimme tekemään tikin. Onyxille tuli sama kohtalo ja eroa ei tässä kohdin tullut lisää.

Spinnupätkä kohti kaupunkia meni mallikkaasti ja Kaupinsaaren kärjessä olimme jälleen Onyxin rinnalla. Kaupinsaaren takana tuuli sekosi täysin ja heitteli lyhyitä puuskia sieltä ja täältä, vaikka ajelimme punaisia hipoen. Siinä kohdin fysiikan lait tulivat peliin ja Onyx kolmisen tonnia kevyempänä sai jokaisessa puuskassa kaulaa ja kun pääsimme lopulta jälleen tuuleen, oli eroa taas pari-kolmesataa metriä.

Erikoisin episodi käytiin Kaupinsaaren itäkärjen itäviitalla. Ensin näytti, että sinne pitää ottaa monta tikkiä, mutta yhtäkkiä meille tarjoiltiin hieno banaani, jolla pääsimme merkille. Melkein. Vajaat 50 metriä ennen reiskaa piinasimme ajatuksena koukata reiska kävelyvauhtia, mutta samalla tuli jälleen suoraan nenille ja G kääntyi yhtäkkiä toisin päin. Pikavenda, mutta samalla kyseinen puuska oli ohi ja puuskaa edeltävä suunta palasi. Vauhti nolla ja kurssi käytänössä väärään suuntaan. Voi perkele!!! Jälleen vähän saavutettu Onyx karkasi parisataa metriä. Spinnu ylös ja kohti maalia ajellessa oli mukava katsella, kun n. mailin verran takana olleet Piika (EF 34) ja Serafia (SSR 395) tulivat merkille yhtä halssia saavuttaen meitä reilusti.

Sijoitus 6/13 ei suuria tunteita herättänyt, mutta 2. näytös on onneksi jo tiistaina, jossa kostetaan kaikki...

Miehistössä mukana olivat Antti, Jukka, Jussi, Riku, Neku ja Xiliasta lainassa ollut Casimir Svensson. Saa nähdä, onko lasku luvassa Hangon suunnasta, sen verran ammattimiehestä on kyse... Lisäksi matkassa turistina oli Rikun serkkupoika, jonka nimi jäi arvoitukseksi, mutta punttina meni hyvin.

Lomaa...

Jussia vietettiin perinteisin menoin Tynkkylässä. Tuttuja venekuntia oli kymmenkunta ja olipahan aikas helkkarin mukava Juhannus...

Perillä harrastettiin myös urheilua, kun ajoimme Bombard AX2:sten SM-kisat. Poijujenkiertodalla meidän 3,3 Mariner löi niukasti Kaipaisten 2,3 Hondan. Kolme on siis enemmän kun kaksi, edelleen. Näissä kisoissa ei huudella tilaa poijulle tai styyraa, vaan tila otetaan ja tarvittaessa sitä korostetaan törkeällä kiilauksella! Lajissa eivät pärjää veneitään naarmuilta vaalivat moottoriveneijät vaan purjehtijat, jotka ovat tottuneet tunkemaan keulaansa pieniinkin rakoihin. Suosittelinkin reenausreissua Lintsille....

Tästä tuli selvästikin X-99

Meri selitys

Tää lähti ihan päin v..tua. Afgaanijäsenemme herkälle hipiälle tarkoitettu kosketuskynä oli hukassa. Ja harmi oli sitäkin suurempi, koska vihdoin Afgaani oli löytänyt paikkansa veneessä. Noh, yhdestä jäsenestä voi aina luopua.

Kanavamatkailun rutiineista ei oikein enää saa tarinaa aikaiseksi. Vaativuudeltaan aamutoimien tasoa. Hupaisa yksityiskohta sattui Pällin passintarkastuksessa, kun Siperiankomennuksia selvästikin kaihtava tullinainen täräytti erittäin särmän tervehdyksen, josta Jussi veti hätäpäissään asennon. Potilas Saarisen kanssa todettiin, että ainoastaan käden viennissä housunsaumalle oli pientä huomautettavaa....

Seuraavana päivänä suuntana oli Kotkan Kaunissaari, jossa sauna + ravintelisapuska kombinaatio toimi harvinaisen hyvin. Varsinkin kun kippari vetäytyi aamupäivällä kapyysiin lupaillen mojovia pasta-annoksia. Kaupassa vaan oli käynyt moka ja tarjolla oli paistettua jauhelihaa lähes sulaneilla lohkoperunoilla. Aina ei hommat suju kuten Strömsössä....

Torstai-iltana Haukilahteen vakiopaikalle ja kisatunnelmaa haistelemaan...

Perjantain odottava tunnelma vaihtui lähtöalueella sopivaksi kisafiilikseksi ja ensimmäinen tavoite oli ottaa parempi lähtö kuin viime vuonna. Helppo nakki ja heti Audin perässä viivan yli. Audin poistuttua edestä varaslähdön takia meillä oli vapaa linja. Hetimiten spinnu ylös ja laukalle. Jostain syystä spinnuvauhti ei ollut ihan parasta ja 36.7. Jazz pyyhkäisi yläpuolelta ohi. Sisarusparvesta Silva veti heti kärkeen reilun eron muihin ja tuli todettua, että ammattimiehet on ammattimiehiä.

Ekalla kryssillä oli äärimmäisen miellyttävää huomata, että pärjäsimme väsyneillä purjeillamme venevauhdissa muille. Ajelimme Jazzin kanssa rinta rinnan Kasuunille saakka ja erot muihinkin pysyivat vakiona.

Kasuunin jälkeen ei oikein löytynyt varmuutta reitinvalinnan oikeellisuudesta, mutta valitsimme eteläisen reitin. Aamun tunteita tuuli moinasi aika pahoin, mutta pari tuntia ennen Kotkanporttia tuuli kääntyi ja saimma mielestämme kohtuullisen banaanin spinnulla suoraan portille. Erikoista oli huomata, että täysin eri reiteistä huolimatta mm. Siren Song oli melkeinpä saman etäisyyden päässä perässä kun Kasuunilta lähdettäessä. Kiikareilla havaitsimme edellämme pari 36.7:aa ja päättelimme olevamme porukan kolmantena. Päätelmä osoittautui myöhemmin vääräksi ja edellemme olivat ehtineet Silvan lisäksi myös Nea Nora, Arwen ja Jazz.

Suursaaren kierron kryssillä homma toimi taas hyvin ja poimimme monta venettä. Spinnujen alkaessa nousta, otimme perässä tulevaan fleettiin nähden hivenen eteläisemmän reitin ja vedimme kyseiseen porukkaan uskomattoman kaulan hetkessä. Rantaa pitkin lähteneet tosin tavoittivat meitä melko paljon Kotkan portille tullessa. Portin jälkeen spinnuajoa kesti muutaman minuutin ennen kuin G oli pakko vetää salkoon. Jonkin matkaa tätä ja tuulen hiipuessa ykkösreivin köysi paikalleen. Sitten dead calm nostinten kolistessa mastoon.....

Padillä oli sen verran kenttää, että tiesimme tuulen nousevan pian ja luvassa oli 8-11 metriä vastaista. Eihän siinä mitä...

Tästä eteenpäin ei kamera paljon räpsähdellyt. Muutamassa hetkessä tuuli kymppiin ja keulapurjetta vaihtamaan. Olisihan tämänkin voinut tehdä hyvän sään aikaan. Kirjaimellisesti. Siihen remusimme ykkösreivin päälle ja eikun laidalle seuraamaan totaalista kelimuutosta sateineen päivineen. Joku edessämme ollut 31.7 käänsi yllättäen myötäiseen ja tuli suoraan kohti touhutessaan omien ongelmiensa kanssa. Yllätti tämä näköjään muitakin...

Oli siinä saarenkiertäjillä sietämistä, kun keli vain paheni ja aallokko nousi hetkessä korkeaksi ja jyrkäksi. Mutta ei tätä nyt tässä vaiheessa lopeteta. Sitä perkuleen kakkosreiviä olisi tosin jo kaivattu, mutta köysien pujottelu tässä vaiheessa olisi jo toivoton urakka. Ekan kerran totesin kilpapurjehdusmielessä, että juoksijat ja leisarit isossa olis tosi kivat. Tuulimittari on näyttänyt koko kesän tuulen nopeuden osalta mitä sattuu, mutta nyt tällä saksanseisojallakin näytti olevan hirveä kiire johonkin ja koko ajan lukemat näyttivät 30 knotsin molemmin puolin. Laidalla haikkaajat muuntautuivat lopulta pingviiniperheeksi. Kalbodagrundin kohdalla lyhyt kyselykierros miehistön keskuudessa paljasti, että enemmistö oli keskeytyksen kannalla. Kun siihen lisätään likviditeettikapeikossa vellova sponsorikassa, kypsyi keskeytyspäätös n. klo 22 kohdalla.

Suunnaksi Loviisa, koska paikallistuntemus ei riittänyt lähteä saarien sekaan sompailemaan varsinkin, kun Pernajanlahden lapsuudenmaisemat näyttivät kovin erilaisilta tästä vinkkelistä nähtynä. Loviisaan saapuessamme meitä seurasi muutama muukin seurue ja öisen laituriparlamentin näkemys tuulen nopeudesta oli 16 metriä tasaista ja puuskissa 19-23 metriä. Että piti meille järvipoloisille moisen kelin tehdä. Aamun valjetessa veneitä oli ilmestynyt lisää ja karu todellisuus alkoi paljastua. Samaan laituriin oli yön aikana nilkuttanut myös tuttu Botukka. Ilman mastoa!!!

Ja saman tien selvisi, että myös toinen Lappeenrannan Botukoista oli kärsinyt saman kohtalon. Kun näihin lisätään Fun 4 Usin rikkoontunut ohjausjärjestelmä, konerikko ja Merivartioston hinausyrityksessä solmuun kietaistu keulakaide sekä Onyxin rikkoontunut ison nostin, voisi sanoa, että ei kohdellut meri Saimaan poikia erityisellä hellyydellä. Meillä ei havaittu tuolloin sen suurempia teknisiä ongelmia, mutta siirtomiehistö on sen jälkeen raportoinut TV-antennin ja tuulimittarin simahtamisesta sekä ison etuliikin irtoilemisen mastourasta. Noh, vene ilmestyi eilen laituriin ja ensi viikolla alkaakin sitten näiden ongelmien ratkominen...

Ei suoranainen sankaritarina, mutta 2. erä oppirahoista tilitetty. Käteen jäi aimo annos kokemusta ja lasku tulee perässä...

Mutta ensi vuonna uusiksi, totta hemmetissä!!!