Miten tähän oikein on tultu....?

Tuulivoimalla liikkuminen alkoi Pernajanlahdella opparipurjehduksen ja varsinkin surffauksen muodossa joskus 80-luvulla. Harrastus jäi kuitenkin pallopelien yliajamaksi ja varsinainen toipuminen alkoi vasta Oopperaregatan gastipaikan myötä 2000-luvun taitteessa. Kesken kiivaimman omakotitaloprojektin v. 2002 törmäsin työasioiden lomassa tylysti hylättyyn Joe 17:ään. Pienen selvittelyn jälkeen konkurssipesän lakimies totesi, että joku tarjosi siitä 400,-, mutta sillä se ei lähde. Parin puhelun jälkeen olin 600,- köyhempi tietämättä sen tarkemmin mihin se summa oli kulunut, mutta sen tiesin, että yläkerran parketti vaihtui juuri laminaattiin. Pahin oli vielä kuitenkin edessä, kun "unohdin" kertoa asiasta etukäteen vaimolle. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja ilmoitus saikin yllättävän suopean vastaanoton. Kotiinpäin ajeli helvetin ylpeä jahdinomistaja!

Perhe innostui veneestä oitis ja ensimmäinen koko perheen yöreissu (voitteko kuvitella!!!) suoritettiin jo lyhyen tuttavuuden jälkeen. Emmekä ymmärtäneet alkuunkaan "oikeiden" matkaveneiljöiden sääliviä katseita....

Kesällä 2004 isompi vene poltteli jo kummasti. Haaviin tarttui Helmsman 23 Nauvosta ja kaupat tehtiin siltä istumalta. Kun vene saapui Savonlinnaan Halisen Pekan kyydissä, unelma oli täyttynyt! Meillä oli Oikea Iso Purjevene!!!

Pari kesää menikin sitten opetellessa matkaveneilyn hienouksia ja koko perheelle syntyi vankka käsitys siitä, että tämä on meidän juttu. Ja tottahan syvään juurtunut kilpailuvietti alkoi nostaa päätään. Ensiesiintyminen kilparadoilla nähtiin v. 2005 1.perämies J-P Ahon houkuttelemana. Oopperaregatasta jäi käteen yllättävän hyvän sijoituksen (siis ei viimeinen) lisäksi kova palo saada lisää tätä herkkua. Seuraavaan kisaan Linnansaaripurjehdukseen lähdettiinkin sitten jo seuraavana viikonloppuna.

Veneenvaihto ei ollut mitenkään mielessä, mutta sutenööri M. Damskin puhelu tammikuussa 2006 muutti tilanteen. Oli kuulemma Suomen hienoin Inferno 29 tarjolla. Totesin kuivasti, että ei ole rahaa moiseen ja ostinkin sen vasta viikon päästä. Ja kerkeehän sen Helmsmanin myydä keväällä....

Yölinnunsalmi 2006

                                                  Huomaa cruisingpelargonia!

Tämän hankinnan myötä pystyin huijaamaan itseäni jo todella vakuuttavasti; Venehankinnat oli nyt sitten tässä. Häyrysen perhe oli osoittanut, että tähän mahtuu hyvin ja kisainnon tyydyttäminen onnistuu helposti. 2006 alkoikin varsinainen kisojen kiertäminen, vakiomiehistön värvääminen ja tyhjästä opettelu. Onneksi mukaan innostui jo pariinkin otteeseen lopettanut oikea kilpapurjehtija Jukka-Pekka Aho, joka siloittikin tietä oikeaksi kilpavenekunnaksi. Oivana mittarina toimi Häyrysten Olivia, jonka kanssa kisat pääosin kierrettiin.

Sisarukset Rokiksessa

Opettelu ja kilpavarustelu palkittiin kesällä 2007 ensimmäisella Saimaaranking -osakilpailuvoitolla Kuopiossa.
Seuraavana kesäna saavutimme jotain, mistä en ollut uskaltanut edes haaveilla. Rankingmestaruus, joka vielä uusittiin 2009!! Melkoinen kehityskaari porukalle, joka korvasi taidot innolla....

Perheen lisääntymisen, uuden luokkajaon ja ulkomaalaisten nettisivujen myötä käännettiin kuitenkin taas uusi sivu tämän kipparin lokikirjassa............