Täysillä sisään ja paareilla ulos

Tarkoituksena oli harjoitella kisaamista uudella veneellä vasta kotikisassa, mutta into voitti taas kerran ja Impeen vei tie. Aamulla perheen ulkoistaminen vei jälleen aikansa, mutta onneksi ajoissa paikalle saapunut kisamiehistö oli pääosin jo hakureisuulla olleita heppuja ja siksi veneen kisakuntoon saattaminen kävi nopsasti. Tuuli oli sataman edustalla kovin heikon oloinen ennusteisiin verrattuna ja siksi ensimmäinen virhe tehtiin jo laiturilla; Eikun suurinta keulaan.

Kuva Altair

Lähtö oli sekavan oloinen tuulen pyörimisestä ja puuskaisuudesta johtuen ja hetki lähdön jälkeen päätimme tempaista spinnun ylös, kun muutkin niin tekivät. No siitähän ne ongelmat sitten alkoivat. Kun saimme sen lopulta vetämään kunnolla, olimme fleetin alin vene ja kääntömerkki oli edessä. Piinasimme niin ylös kun spinnulla pääsi ja saaren yli alkoi tulla napakoita puuskia. Repiessäni spinnua laidalta sisään, nostin pääsi puuskassa irti, tuuli nappasi toppiin ja spinnu purkautui uudelleen karkuun. Alaskuutti juoksi polvitaipeesta painaen samalla jalan mantookia vasten. Voin kertoa, että polvitaive ei toimi plokina ja poltettuaan housut, skuutti kärytti nahkaa koko voimallaan. Noh, matka jatkui ja tuuli nousi koko ajan. Ajoimme sivutuulta kääntömerkille saakka ja kaikkien spinnut pysyivät pussissa Botukoita lukuunottamatta. Sivutuulessa ajoimme rintarinnan SSR:ien kanssa eikä niihin saatu mitään eroa, kun pääsivät hyödyntämään ominaisuuksiaan niin hyvin. Kääntömerkin jälkeen alkoi luovipätkä ja siinä teimme kisan parhaan (ainoan?) suorituksen. Ykkösreivi ja kunnon latistaminen G1:stä huolimatta teki reilun eron SSR:iin ja tuntui, että saavutimme jopa hieman kärkiveneitäkin. Lähes koko loppukisa olikin oikeastaan löysää luovia pientä myötätuulipätkää ja loppuluovia lukuunottamatta.

kuva Altair

Loppuluovilla emme tehneet reiviä ja meille saattuneet shiftit olivat todella huonoja ja puuskat kovia. Proutsailimme koko ajan ja tuntui, että maaliviiva ei lähene ollenkaan. Sitten G1:n repesi tarttuessaan vendassa saalingin päähän repien snorpin irti useiden metrien matkalta. Nilkutimme maaliin pelkällä isolla ja samalla takaa tulevat veneet tulivat niemenpäästä yhdellä halssilla maaliin. Ikinä ei ole ottanut kisan jälkeen näin paljon päähän. Oppirahat maksettiin rahallisessa, henkisessä ja ihmislihan muodossa kertasuorituksena korkoineen. Paska sijoitus 9/11 oli sivuseikka, mutta tuo numerosarja kuvaa kisaa hemmetin hyvin....

Kotikisassa noustiin ojanpohjalta. Kevyttuulinen kisa, josta ei jäänyt muuta mieleen kuin se, että emme tehneet virheitä, Damski pysyi koko ajan takana ja sijoitus oli yllättävän hyvä 3/15. Ehkä tämä homma opitaan joskus....

Kuva Jammu

Linnansaaren kisa alkoi tyynessä ja pari mailia lähdön jälkeen jäimme saaren taakse tyveneen. Siinä sitten seurailimme kun mm. FE83:t ajalivat alapuolelta ohi. Pääsimme maaliin emmekä olleet viimeisiä, 8/9... Hurraa!!

Leppävirralla tuuli oli jälleen kevyt ja meillä oli suuria vaikeuksia löytää luovilla vauhtia tai nousukulmaa. Räpelleltiin kuitenkin kunniallisesti maaliin sijoituksella 5/6.

Kuopiossa ajeltiin taas kerran sivutuulessa melkein koko kisa. Meripurje taikoi G1:n ihme kyllä kasaan ja taas oli heitää "mustaa jöötiä" keulaan. Tuuliolot vaihtelivat melkoisesti ja yhdessä salmessa pidettiin oikein kunnon tuuliarpajaiset. Rouva Fortuna oli meille melko suosiollinen ja loppupätkälle lähdettiin Sigmund-X:n rinnalta. Trimmit olivat kuitenkin jostain syystä viturallaan ja Jammu teki meihin sen verran kaulaa, että tasurilla hävisimme 6 sek. Tai siis väärällä tasurilla. Oikealla LYS-luvulla olisimme olleet 3/8, nyt olimme 5/8. Että tämäkin piti munata. Olin kuullut huhuja LYS:n laskemisesta, mutta kun katsoin VSSR:n lähtölistaa, LYS oli 1,29. Tulosluettelossa en kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta siellä LYS olikin 1,28. Eli lähes koko kesän annoimme paskojen suoritusten lisäksi 36 sekkaa / tunti lisätasoitusta. Sillä tavalla!!

Lappeenrannan 24 H kisasta en viitsi kommentoida mitään. Näitä voi lukea alaikäisetkin......

Kausi päättyi Puumalan Rokansaaren ja Ristisaaren Maljaan. Oli ilo ilmoittautua kisaan oikealla LYS:llä. Hieno formaatti; Banaanirata ja kaksi lähtöä. Eka lähtö meni pipariksi jumittuneen isopurjeen skuutin takia ja jäimmekin pussiin Inferno 33 Irinan ja SSR Laylan väliin. Tässä kohdalla tuli taas kerran todettua meidän surkea vauhti ja kulma luovilla. Ekan lähdön viimeinen sija oli ansaittu. Toisessa lähdössä tuuli hyytyi täysin ja selän länsireunalta löytämämme hönkäyksen voimin nousimme kolmanneksi. Kisasijoitus 6/6.

Lopullinen rankingsijoitus oli 7. Ensi kesään lähdetään kosto mielessä..............