torstai 30. elokuuta 2012

Taas tätä...




Tää alko hyvin. Tai oikeestaan huonosti. Unohdin käydä kaljakaupassa ennen lähtöä ja Puumalaan saakka piti puuduttaa työviikon jäykistämää päätä pelkällä AC/DC:llä. Puumalassa sain helpotusta muuta miehistöä odotellessa...


Aamu valkeni jumalattomassa sumussa, joka onneksi hälveni sopivasti kipparikokoukseen mennessä. Tuuleksi oli lupailtu tasaista 1 m/s koko päiväksi. Laiturille kävi kuitenkin edes jonkinmoinen vire, joten odotukset olivat korkealla. Veneeseenkin oli lupautunut pelkkiä A-luokan narunkiskojia, joten voitto mielessä radalle. Merellistä tunnelmaa lisättiin vielä lentävillä ruotsinkielisillä lauseilla. Juomalaulut jätettiin kuitenkin illaksi.

Ohjelmassa oli kolme kolmen kierroksen makkararatalähtöä ja kipparia neuvomassa olivat Antti, Casimir, Artsi, Riku ja Samuli. Tuulta oli lähdön hetkellä juuri luvattu määrä ja verkkaisesti lähdettiin liikkeelle. Jokin on meillä nykyisin pielessä, kun tunnutaan olevan aina se ensimmäinen viivan ylittävä vene eikä varaslähtöjäkään ole vielä vihelletty. Tai siis oltiin toinen, koska Jammu sai tosi hyvän lähdön minuutin paukusta.

Ylämerkille kryssittäessä tuuli kääntyi n. 90 astetta ja olimme käännöksen tapahtuessa ehtineet heittää jo paaralle ja palkintona oli suora reitti merkille ohi Donnan ja Onyxin. Alamerkille mentäessä pidimme spinnun pussissa, vaikka aika-ajoin mittari sitä olisi vaatinut. Muiden vastaava manööveri tappoi vauhdin heti ja vedimme koko ajan lisää kaulaa tyyntyvässä tuulessa. Alamerkki ekana ympäri, mutta taas fuckin kerran fysiikka puuttui peliin. Pläkässä kuus tonnia vastaa kolme-neljä ei toimi. Ensin ohi meni Donna, sitten Onyx ja lopulta vielä Serafiakin. Tässä vaiheessa tuli jo tieto, että kolmatta lenkkiä ei ajeta. Ylämerkillä vielä reipasta sääntötulkintaa väistämisestä 0,4 solmun vauhdissa, jonka seurauksena lähimökkien pihakeinuissa annettiin varmasti tilaa....
Siitä sitten kellunta maaliin järjestyksessä Onyx, Donna, Serafia, me, Sigge ja Karlo, joka oli samalla tuloslista....


Seuraavaa lähtöä odoteltiin lähes kaksi tuntia ja aurinkorasvaa sai levitellä ihan tosissaan. Sitä lähtöä vaan ei koskaan tullut... Ei saanut ranking ihan arvoistaan loppua, mutta minkä näille tekee ja toisaalta voittaja edes selvisi. Onnea Ahosen Matille. Mestari mikä mestari....

Norppakin tuli keskelle veneitä ihmettelemään, kun aikuiset miehet tuulettaa purjeita. Norppa on utelias elukka ja siksi tuntuu ihan käsittämättömältä, että oikein oikeuden päätöksellä maastoon sulautuvan ja ansioituneen luontokuvaajan katsotaan häiritsevän sen eloa....

Mukana oli myös Mikkeliläisen Ekin Partion alus Lola3, jonka kannelta perheet ja muut kylän miehet pääsivät seuraamaan kisaa. Lolan kyökistä järjestäjät loihtivat kisailijoille vielä nakkisopan kisan jälkeen. Järjestelyt olivat siis mitä parhaimmat....


 Isompi Inffari kiusaa pienempäänsä. Näinhän se menee jo päiväkodissa...




Tämä kausi päättyi suunnilleen kuten toukokuussa intoa täynnä alkoi; Saunan lauteille Varvirannassa. Se, mitä rankingkaudesta jäi käteen, ruoditaan myöhemmin...

tiistai 21. elokuuta 2012

To take or not to take


Kuin kaksi marjaa...


 
Kausi on kesken, mutta väkisinkin ajatukset kääntyilee jo syksyn purjehankintoihin. Muutama visiitti neulomoiden sivuille ei ainakaan helpota valinnan tuskaa. Kaikkihan ne kehuvat omiaan muita paremmiksi ja superlatiiveille ei tule loppua. Eri materiaalejakin alkaa olla enemmän kun viinejä Alkon hyllyssä. Siihen kun vielä lisätään lisävarusteet, jotka on todettu pakollisiksi, sormi painuu syvälle suuhun. Ihan ite ajattelin seuraavaa:

Iso: Ison pitää olla Saimaan kevyissä tuulissa ISO. Ahvenselkää niin että riittää ja vaikka en tiedä perusLYSssin sallimaa maksimia, tuntuisi, että hekinnostajan vaatii. Nykyinen liikkinaru korvataan juoksijoilla. Liikkinarun ohjuri poistettava ja juoksijoille asennettava syöttäjä alemmaksi. Pari reiviä ja lisukkeeksi leisarit. Matsku jotain, joka ei ole ihan hepposta, mutta ei kuitenkaan liian painavaa ja kestää kisakäyttöä ainakin sen viisi vuotta....

G1: Nykyiset pilkotut G1:set ovat kumpikin 143 %:a ja jaluskiskon pituus huomioiden tuntuu, että alaliikkiä ei ole juurikaan varaa kasvattaa. Tosin leikkaus taitaa vaikuttaa aika paljon asiaan ja virkaveljien orkkikirjojen vakoilu paljastaa aikamoisen skaalan tässäkin. Tuffluffin meinasin korvata purettavalla rullalla, johon voi perhe/siirtokeikoilla ripustaa eläkepäiviä viettävät seilit. Pitäsköhän hommata se rulla ensin, jotta etuliikki täsmää varmasti...? Ja ajatus lightista viehättää, mutta melkovarmaan tiedän miten se menee, jos alkaa tuulla kesken lyhyen normikisan; reivejä isoon ja G parka saa kärsiä sietokyvyn ylittävistä tuulista maaliin saakka. Medium sietää tuulta helposti jonnekin 7-8 metriin ja vaikka pataan tuleekin noissa ihan kevyissä, parin kesän kokemuksella tietää, että niin käy joka tapauksessa....

Spinnu: ISO. Ja ei varmaankaan siitä ihan ohkasimmasta mutta melkein. Nykyinen alimittainen ja kapeaharteinen kelpaa hyvin vähän reippaammassa kelissa varsinkin, kun jostain ihmesyystä siihen ei ole tehty tänä kesänä yhtään uutta reikää. Ainakaan vielä.

Ulkonäkö on sitten tietenkin se tärkein juttu. Kusenvärinen on jo so last season ja viimeisintä muotia taitaa edustaa harmaan eri sävyt. Kilpakumppaneiden täystyrmäys mustanpuhuvilla olisi hienoa, mutta toisaalta dacroneilla ei tartteis selitellä. Saisikohan niitä vielä L-tunnuksella, jos pyytäs nätisti....



Ja sitten kun kaikki tarjoukset on käyty läpi, myyntipuheet kuunneltu ja sanakirjan avulla koetettu päästä selville edes osasta termejä, ostopäätös tehdään fiilispohjalta päähuomion keskittyessä hintalappuun...

Kuten näkyy, ymmärrys koko asiasta on ala-aste tasoa, joten vinkkejä otetaan vastaan....

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Joutsenpurjehdus, normisettiä

Kisassa oli kunnon owner meininkiä; Autolla laiturille ja laiturilta miehistön hoidellessa siirrot ja veneen kisakuntoon saattamisen. Seuraava vaihe on kai sitten se, että jää sikari hampaissa valkoisessa sutenööripuvussa laiturille odottelemaan tuloksia ja kohottamaan lopuksi pystiä. Ei tosin kuulosta kovin hohdokkaalta....
Päivän kattaus sisälsi 28 mailin ympärälenkin Suur-Saimaalla 1-4 metrin koillistuulen avustamana. Tapahtumia saapuivat todistamaan Jussi, Jukka ja Matti. Potilas jäi pois viimehetken ilmoituksella baaritiskillä hankitun vakavan sairauden takia. Nooo, ei me pienistä hämäännytä ja itseasiassa oli helkkarin kiva päästä taas itse asiaan tauon jälkeen.

Lähtölinja oli rakennettu Likosenlahden laiturin eteen, josta yleisö pääsi seuraamaan tapahtumaa. Onneksi tuuli kävi sinne hyvin ja päästiin helposti matkaan. Ok startti ja yhdessä Onyxin ja Sigmund-X:n kanssa kärjessä kryssille.



Paljon shifteja ja vähän ahdasta, mutta kohti Suur-Saimaata toisena Onyxin kanssa rinnakkain Siggen vetäessä pienen kaulan. Koko ajan tiukkaa luovia ja jo nyt huomaamme huonon nousukulman muihin nähden ja keulanostimella sekä skuuttipisteen muutoksilla koetetaan hakea jonkinmoista muotoa vanhaan mustaan. Ei se siitä juuri muuksi muutu, näillä mennään. Vauhti kuitenkin kohtuullista ja takana Karlo, Serafia ja Excalibur pysyvät aisoissa.


Tultaessa isommille vesille yksi shifti vaatii tekemään tikin ja tässä kohdin koko ajan ylemmäksi pääsevä Karlo pääsee rinnalle. Seuraava saari piinaten ohi, kun tikkeihin ei ollut varaa.


Matka jatkuu samaa rataa ja parin tunnin kohdalla Onyx alkaa hivuttautua pikkuhiljaa ylemmäksi ja me painumme Siggen ja Karlon kanssa koko ajan alemmaksi. Me saaria ja matalikkoja hipoen. Korpesi piinata vähän väliä, mutta tikki tähän kohtaan ja muut karkaisivat, koska tuuli moinasi koko ajan ja vauhdit putosivat pahimmillaan jo alle kolmen solmun....


Oravaluodon kohdalla lyhyt tikki oli jo pakollinen, mutta onneksi Sigge ja Karlo joutuivat tekemään samoin ja Sigge jopa niin pitkän, että karkumatka lyheni huomattavasti. Tässä kohdin Onyxin nousu palkitaan ja se kuittaa kärkeen selvässä johdossa muiden lillutellessa kohti Pitkäsaaren pohjoisviittaa. Mestari Ahonen on muutenkin löytänyt tänä kesänä hirmuvauhdin joka kisaan...


Spinnut ylös ja n. mailin päästä Onyx ja Sigge parkkiin ja me Karlon kanssa rinnalle. Siinä sitä sitten hömötetään porukassa...





1-2 metrin höngyissä fysiikan lait tekivät tehtävänsä. Karlo ja Onyx vetävät pikku hiljaa kaulaa raskassarjalaisiin meihin ja Siggeen. Samalla todetaan sekin paskamaisuus että jo kerran horisonttiin jätetyt Serafia, Excalibur ja läjä keskiluokan veneitä tulevat rinnalle. Excalibur meni vielä heittämällä ohi ja saavutti koko fleetin piikkipaikan, jonka piti loppuun saakka. Tuli jälleen kerran sellanen no can do fiilis...

Kaidansaaren kierrossa tapahtui jälleen se, josta jaksan aina naukua: Kartassa 0,5 matalan viiva on sellainen, jota ei tohdi mennä edes lähelle, mutta paikalliset, onneksi eri luokan veneet, vetää koko matalan yli ja heti tulee 100 metriä eroa. Tässä kohdin sillä ei ollut tuloksellista merkitystä, mutta voisi olla ja paljon. Emmää tiedä, mutta jos näin ratkottaisiin kisoja, voisin jäädä kotivesille virittelemään mantookiverkkoja. Onhan sekin ymmärrettävää, että ei niitä poijuja tai tuomarialuksia voi jokaiseen rantaan virittää, mutta olisihan noita väyliä, mitä ajella... Tai edes syviä rantoja....

reitti jäi vähän kesken akun loputtua

Loppuspinnuttelu reilulla leikkauksella vie meidät ihan kohtuudella maaliin ja ero edellä meneviin pysyy suunnilleen vakiona. Kisa lyhennettiin lopulta Päihänniemen edustalle siten, että ison luokan kärkivene ehti maaliin muutamaa minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä.



Maaliintulo vailla viisi ja heti maalilinja jälkeen pummasin moottorivenekyydin Joutsenoon, josta kaasu pohjassa Savonlinnan Balettijuhlien esitykseen. Balettikansan kauhuksi pikapukeutuminen parkkipaikalla ja istuutuessani Olavinlinnan katsomoon tasan klo 19, oli vähän hengästynyt olo. Mutta ajettelin koko matkan, että selitän tämän mieluummin poliisille kuin vaimolle. Kaikkeen sitä ihminen joutuu....

Tähän kohtaan urputusta: Mikä hemmetti siinä on, että tästä äärimmäisen yksinkertaisesta asiasta on polemiikkia joka kesä milloin missäkin kisassa? Tässä tapauksessa jo kipparikokouksessa pystyi lyhyellä matikalla laskemaan päässä, että vallitsevissä oloissa sekä ennusteiden valossa valittua A-rataa ei kukaan pääse sallitussa ajassa maaliin. Sitten järjestäjät seuraavat pläkälilluttelua lähes kilpailuajan loppuun saakka ja tekevät hätämaalin fleetin eteen, kun vihdoin tajuavat, että täähän menee vituiksi. Seuraus oli se, että yksi ison-LYSsin vene ehti ajoissa maaliin mutta yksikään keskiluokan vene ei. Isolle lyssille saatiin tulokset sillä verukkeella, että aikaa olikin 2 h ensimmäisesta luokan veneestä, mutta näillä ordereilla koko keskiluokka sai siis hylsyn!!! Erittäin palkitsevaa....

Onko todellakin liian vaikeaa valita olosuhteet huomioiden sellainen rata, jonka suurimman osan voi olettaa klaaraavan ja sinne sitten etukäteen sovitut varamaalit, joita järjestäjät käyttävät kelin ja tilanteen mukaan? Jos päässälaskuun resurssit ei riitä, lahjoitan edustamani yrityksen kaapista virallisen SaimaarankingLYSlaskimen, jolla tämän vaativan homman voi hoitaa....
Sijoitus lopulta 4/7 mikä on ihan kelpo olosuhteet huomioiden. Parin viikon päästä kausi huipentuu Rokansaaren ratakisaan. Sen verran mukavaa oli, että kaksi viikkoa voisi kulua äkkiä....