R.I.P Finn Flyer

Ei mene näillä Finn -alkuisilla veneveistämöillä hyvin ei. Se tuli sitten noutaja Finn Yachtsillekin, eli on Finn Flyereiden aika aloittaa hidas häipyminen veneilykartalta. Nyt tekis ihan jumalattomasti mieli aloittaa hirvee paasaaminen tästä talouskurimuksesta. Ennustelin jo vuosia sitten, että sormi on tukevasti talouden resetnapilla. Nyt tuota nappulaa ollaan jo painamassa ja napakasti. Tää ei ole enää kivaa. Oikeesti....

VSSR = ?SSR

Nyt alkaa pahentuva lama näkyä jo iki-immuuneissa purjehduspiireissäkin. Haukilahden satamassa joudutaan jatkossa ihailemaan ainoastaan veneenomistajien Mersuja, Audeja ja Bemareita. Volvorivistö on nääs historiaa. Jotain pitää keksiä ja kait nyt jollain firmalla olisi vielä pistää muutama roponen haulikon paukkupatruunoihin ja pystirivistöön. Onneksi Suomi on pullollaan rautaista laatua ja pitkiä perinteitä, joten ei meillä ole mitään hätää...

Siwa Suursaari Race
Korvatunturi Suursaari Race
Alko Suursaari Race
Talvivaara Suursaari Race
Reinot Suursaari Race
Angry Birds Suursaari Race
Biltema Suursaari Race
SAK Suursaari Race
Kalervo Kummola Suursaari Race
Nova Suursaari Race

.... Eihän tämä ole enää kuin parista puhelusta kiinni...

Opiskeltukin on

Ollaan sitten tästä eteenpäin Matin kanssa kirjanoppineita seiloreita. Paikalle oli vaivautunut reilut 30 Beneteautistia, joten tilaisuudelle oli selvä tilaus...

Mielenkiintoisia trimmivirityksiä voi olla luvassa ensi kesänä. Radikaaleimmasta päästä lienee ehdotus, jossa kevyellä kelillä levanki vetäistään ylös tappiin ja puomi reilusti keskilinjan yläpuolelle maksimaalisen tvistin aikaansaamiseksi. Joko meille siis nauretaan mahat kippurassa tai sitten kerätään hirveetä respektiä. Mutta jos kaveri tolla cv:llä tulee asian Australiasta asti kertomaan, onhan sitä nyt edes kokeiltava. Ihmisspinnupuomin kestäminen kyydissä aiheutti myös pohdintaa paluumatkalla. Muilta osin viesti oli pitkälti, että kaikkia naruja on hiplattava koko ajan aktiivisesti ja jos ei muuten, niin ihan kokeilumielessä. Norppien bongaaminen kaljatölkki kädessä ei ilmeisesti kuulukaan lajin luonteeseen...?

Kaikenkaikkiaan erittäin mielenkiintoinen pläjäys...

Minimalismia

Kaikkien pressunvirittäjien esitaistelijana päädyin tuohon minimaaliseen ja järkyttävän näköiseen viritykseen viimevuotista mallia mukaillen. Tulkoot lumi, tulkoot räntä, tulkoot vesi, perkele, ei haittaa. Ja jos runko on keväällä halki jäätymisen takia, saa nauraa päin naamaa....

On tää muutenkin ihan perseestä. Huomenna tulee kuulemma talvi ja piti kesken työpäivän käydä vielä pilssi kuivaamassa. Tai pitäisi puhua ennemminkin tyhjentämisestä. Palkkien koloihin oli piiloutunut lähes kolme sankollista vettä ja kun vene jäi nostossa hiemen nokalleen, sitä oli valunut ties minne. Vittuillessaan se tuli esille vasta sitä mukaa, kun kunkin kotelon sai olevinaan tyhjäksi. Kun näpit jäässä turailee vettä pesusienellä sankkoon, tietää tehneensä. Mutta intoa lisäsi päätelmä, että tämä vesi voisi olla paljon haitallisempaa kuin se kannella oleva. Talviveneily on ihan saatanan syvältä!!!!

Loppuviikosta lupailee toista kymppiä tuulta ja tämän virityksen lentoon lähtemisen pitkävetokerroin on 1,05....

VSSR + BOW + SR

Varma rantahuhu kertoo, että BOW olisi ensi kesänä jo viikko ennen Jussia. Tulee mieleen, että tässä on ajateltu puhtaasti Saimaan saarenkiertäjiä. Sen verran houkuttelevan paketin ajankohta tarjoaa, että pistää miettimään vakavasti. Varsinkin, jos OD herkkua olisi tarjolla. Tosin pukkaa pikku kiireen ehtiä Savon Regatan starttikisaan Kuopioon viikko Jussin jälkeen, mutta sehän on vain töistä pois. Noin kuukauden kestävä ja arviolta 900 mailia sisältävä siirto- ja kisataival heti alkukesästä kuulostaa näin marraskuussa pirun hyvältä. Saa nähdä, miltä se tuntuu keväällä...

 

VSSR vielä kerran

Vielä kerran tämäkin retki. Vaikka sestominen päättyi ennen aikojaan, tulipahan taas rutkasti lisää kokemusta. Menisi nyt tämä rospuuttokausi äkkiä alta pois...

FV First Lady

Tää on monitoimialus. Kauden ihan vihonviimeinen retki tehtiin Kankaisen tukikohtaan mies, virveli ja kossu -meiningillä. Jalokalaakin oli tarjolla, mutta koko ei ihan riittänyt lautaselle saakka...

Seuraavana päivänä nostettiinkin sitten paatti rannalle. Vuorossa seuraavaksi jokasyksyiset paskahommat; tyhjentäminen ja peittely....

Se on kisasta kii...

Piti ihan hieraista silmiä, kun aamulla avasin paikallisen Izvestian. Vaikka olisi orsi-mm:t voittanut, tuskin olisi lehteen päässyt. Se on näköjään vain siitä kiinni, minkälaisiin kisoihin osallistuu. Taidan jatkossa keskittyä vain kyläkilpailuihin ja kerätä paikallista glooriaa kovana jatkänä...

Tulokset löytyy http://www.savonlinnanpursiseura.fi/?x161334=185512

Isojen poikien leikit

Sattui sitten aika mainio purjehduskeli Syysseilaukseen. Edellisen päivän golfkierroksesta hankittu jäykkyys poistui pikkuhiljaa rannikon jäädessä taakse.

Joonas pisti porukan kuosiin ja muutaman harjoitusmanööverin jälkeen kuusi 36.7:aa tunki itseään lyhyehkölle lähtölinjalle. Saatiin hyvä lähtö ja ainoastaan Nea Nora taisi ehtiä edelle. Tuuli vielä kohtuu kevyttä ja päästiin hyvin hakemaan trimmejä...

Ajettiin hivenen alemmas, mutta vauhti pysyi hyvänä. Ylämerkillä käännettiin edelleen toisena. Spinnu nousi erittäin räväkästi, vaikka keulaluukusta nosto olikin uutta. Nea Nora jiippasi aikaisemmin ja ajoi heikompaan tuuleen jonka seurauksena alamerkillä käännettiin ensimmäisenä. Virheetöntä ajoa ja takaa tulevat jäävät pikku hiljaa lisää. Viimeisessä spinnunlaskussa yläkaija tai jotain jää lamppuun kiinni ja siinä tanhutessa puomi G:stä läpi. Lähtee muuten aika jännä ääni, sellainen piukee. Lyhyt kryssi maaliin ja selvä ykköspaikka. Hemmetin hyvä kokonaissuoritus!!

Tauon aikana vatvottiin reiviä ja lopulta päädyttiin siihen sekä vanttien tiukkaamiseen. Ainoana veneenä Jazz jättää reivin tekemättä, mutta nopeasti laskien yhdeksän ukkoa haikkaa reunalla ja vene pysyy hyvin näpeissä. Kohtuu lähtö ja kunnon OD-tyyliin rintarinnan kryssille.

Taidettiin olla alun jälkeen n. kolmas ja pitkän kryssin aikana erot ovat aika pieniä eri reittivalinnoista huolimatta. Ylämerkillä tulo menee hivenen penkin alle ja viimeiset sadat metrit hirveetä piinaamista, mutta edelleen kolmas ja Jazz on vetänyt kaulan, jota ei pelkällä venevauhdilla enää kurota umpeen.

Kahvilan porukka päästettiin suosiolla ohi...

Hyviä surffeja kymppien paukkuessa muutamaan kertaan ja La Bayaderesta ohi. Sopivasti ohjelmaa koko ajan, mutta paketti kestää hyvin kasassa, toisin kun eräällä pienemmän luokan veneellä. Yksinäinen keulamies tanssii puomin kanssa puolelta toiselle vaappuvan veneen kannella muiden karjuessa peräsuoli pitkällä kirosanoilla ryyditettyjä ohjeita. Keulamiehenä olisin tempaissut puomin poikittain sitloodaan ja uinut läheisen saaren rantaan, sen verran tuntuivat sitloodassa arvostavan yrittämistä...

Loppu pelkkää letkassa ajoa perässätulijoiden pilkkoessa purjeita...

Kiitokset vastuulliselle matkanjärjestäjälle, helkkarin mukava päivä!!!

Tulokset Avareiden sivuilta ja ammattilaisen loistavaa kuvamateriaalia löytyy

http://sailpix.pp.fi/syysseilaus12/#N73_7312_DxO.jpg

Kun se tuuli vihdoin osui kohdalle

Tuulihan tulee aina, pitää vaan jaksaa odotella...

Perjantai-iltana ajeltiin cruisingmeiningillä paikallinen Yöpurjehdus välillä Savonlinna - Järvisydän sekä sitten lauantaina kesäisen Linnansaaripurjehduksen reittiä myötäilevä Haukivesipurjehdus. Eikä näistä nyt kannata alkaa mitään syväluotaavia kisakoosteita väsäämään, mutta aina sitä jotain huomionarvoista tulee mieleen.

Yöpurjehdus ajeltiin koko matka yhtä halssia spinnulla 3-4 metrin tuulessa täysikuun valaisemana, ei hassumpaa! Ainoa järjellinen huomio oli, että kun alkumatka oli sivutuulivoittoista, pysyttiin hyvin Fun 4 Usin matkassa ja Donna jäi tasaisesti. Loppumatka ajeltiin enempi plattista ja heti alkoi eroa syntyä keulaan päin ja lopussa Donna pyyhkäisi vielä ohi. Tätähän sitä on maristu koko kesä, että neliöitä puuttuu. No niin tekee ja tällä tavalla eron huomaa turhan hyvin...

Haukivesipurjehdukseen seuraavana päivänä saatiin vihdoin sitä tuulta! Sen verta noviisiporukalla oltiin liikkeellä, että päätin jättää spinnun pois. Mutta alkumatkan vajaan parin tunnin kryssi 5-7 metrin tuulessa oli yhtä juhlaa! Pitkästä aikaa kunnon luovia ja väsyneistä rievuista huolimatta käänsimme Varissaarella ekana ja kaulaa Fun 4 Usiin oli reilut pari minuuttia ja Donnaan peräti 8 minuuttia. Tuntui, kuin venekin olisi laukannut ihan vaan irtipääsemisen riemusta. Tätä herkkua toivoisi ihan oikeisiinkin kisoihin. Paluumatka ilman spinnua oli tietysti vähän lohduton, mutta kyllä me jotain hupia keksittiin...

Yksi noviisipurjehtija päätti laatia reissusta oikein Powerpoint esityksen ja kunhan nauramiselta selvisin, totesin, että päätös jättää spinnu pussiin oli oikea. Harmi vaan, etten osaa sitä täällä julkaista.

Seuraava kisa onkin sitten suolaisen veden puolella...

Taas tätä...

Tää alko hyvin. Tai oikeestaan huonosti. Unohdin käydä kaljakaupassa ennen lähtöä ja Puumalaan saakka piti puuduttaa työviikon jäykistämää päätä pelkällä AC/DC:llä. Puumalassa sain helpotusta muuta miehistöä odotellessa...

Aamu valkeni jumalattomassa sumussa, joka onneksi hälveni sopivasti kipparikokoukseen mennessä. Tuuleksi oli lupailtu tasaista 1 m/s koko päiväksi. Laiturille kävi kuitenkin edes jonkinmoinen vire, joten odotukset olivat korkealla. Veneeseenkin oli lupautunut pelkkiä A-luokan narunkiskojia, joten voitto mielessä radalle. Merellistä tunnelmaa lisättiin vielä lentävillä ruotsinkielisillä lauseilla. Juomalaulut jätettiin kuitenkin illaksi.

Ohjelmassa oli kolme kolmen kierroksen makkararatalähtöä ja kipparia neuvomassa olivat Antti, Casimir, Artsi, Riku ja Samuli. Tuulta oli lähdön hetkellä juuri luvattu määrä ja verkkaisesti lähdettiin liikkeelle. Jokin on meillä nykyisin pielessä, kun tunnutaan olevan aina se ensimmäinen viivan ylittävä vene eikä varaslähtöjäkään ole vielä vihelletty. Tai siis oltiin toinen, koska Jammu sai tosi hyvän lähdön minuutin paukusta.

Ylämerkille kryssittäessä tuuli kääntyi n. 90 astetta ja olimme käännöksen tapahtuessa ehtineet heittää jo paaralle ja palkintona oli suora reitti merkille ohi Donnan ja Onyxin. Alamerkille mentäessä pidimme spinnun pussissa, vaikka aika-ajoin mittari sitä olisi vaatinut. Muiden vastaava manööveri tappoi vauhdin heti ja vedimme koko ajan lisää kaulaa tyyntyvässä tuulessa. Alamerkki ekana ympäri, mutta taas fuckin kerran fysiikka puuttui peliin. Pläkässä kuus tonnia vastaa kolme-neljä ei toimi. Ensin ohi meni Donna, sitten Onyx ja lopulta vielä Serafiakin. Tässä vaiheessa tuli jo tieto, että kolmatta lenkkiä ei ajeta. Ylämerkillä vielä reipasta sääntötulkintaa väistämisestä 0,4 solmun vauhdissa, jonka seurauksena lähimökkien pihakeinuissa annettiin varmasti tilaa....
Siitä sitten kellunta maaliin järjestyksessä Onyx, Donna, Serafia, me, Sigge ja Karlo, joka oli samalla tuloslista....

Seuraavaa lähtöä odoteltiin lähes kaksi tuntia ja aurinkorasvaa sai levitellä ihan tosissaan. Sitä lähtöä vaan ei koskaan tullut... Ei saanut ranking ihan arvoistaan loppua, mutta minkä näille tekee ja toisaalta voittaja edes selvisi. Onnea Ahosen Matille. Mestari mikä mestari....

Norppakin tuli keskelle veneitä ihmettelemään, kun aikuiset miehet tuulettaa purjeita. Norppa on utelias elukka ja siksi tuntuu ihan käsittämättömältä, että oikein oikeuden päätöksellä maastoon sulautuvan ja ansioituneen luontokuvaajan katsotaan häiritsevän sen eloa....

Mukana oli myös Mikkeliläisen Ekin Partion alus Lola3, jonka kannelta perheet ja muut kylän miehet pääsivät seuraamaan kisaa. Lolan kyökistä järjestäjät loihtivat kisailijoille vielä nakkisopan kisan jälkeen. Järjestelyt olivat siis mitä parhaimmat....

 Isompi Inffari kiusaa pienempäänsä. Näinhän se menee jo päiväkodissa...

Tämä kausi päättyi suunnilleen kuten toukokuussa intoa täynnä alkoi; Saunan lauteille Varvirannassa. Se, mitä rankingkaudesta jäi käteen, ruoditaan myöhemmin...

To take or not to take

Kuin kaksi marjaa...

 

Kausi on kesken, mutta väkisinkin ajatukset kääntyilee jo syksyn purjehankintoihin. Muutama visiitti neulomoiden sivuille ei ainakaan helpota valinnan tuskaa. Kaikkihan ne kehuvat omiaan muita paremmiksi ja superlatiiveille ei tule loppua. Eri materiaalejakin alkaa olla enemmän kun viinejä Alkon hyllyssä. Siihen kun vielä lisätään lisävarusteet, jotka on todettu pakollisiksi, sormi painuu syvälle suuhun. Ihan ite ajattelin seuraavaa:

Iso: Ison pitää olla Saimaan kevyissä tuulissa ISO. Ahvenselkää niin että riittää ja vaikka en tiedä perusLYSssin sallimaa maksimia, tuntuisi, että hekinnostajan vaatii. Nykyinen liikkinaru korvataan juoksijoilla. Liikkinarun ohjuri poistettava ja juoksijoille asennettava syöttäjä alemmaksi. Pari reiviä ja lisukkeeksi leisarit. Matsku jotain, joka ei ole ihan hepposta, mutta ei kuitenkaan liian painavaa ja kestää kisakäyttöä ainakin sen viisi vuotta....

G1: Nykyiset pilkotut G1:set ovat kumpikin 143 %:a ja jaluskiskon pituus huomioiden tuntuu, että alaliikkiä ei ole juurikaan varaa kasvattaa. Tosin leikkaus taitaa vaikuttaa aika paljon asiaan ja virkaveljien orkkikirjojen vakoilu paljastaa aikamoisen skaalan tässäkin. Tuffluffin meinasin korvata purettavalla rullalla, johon voi perhe/siirtokeikoilla ripustaa eläkepäiviä viettävät seilit. Pitäsköhän hommata se rulla ensin, jotta etuliikki täsmää varmasti...? Ja ajatus lightista viehättää, mutta melkovarmaan tiedän miten se menee, jos alkaa tuulla kesken lyhyen normikisan; reivejä isoon ja G parka saa kärsiä sietokyvyn ylittävistä tuulista maaliin saakka. Medium sietää tuulta helposti jonnekin 7-8 metriin ja vaikka pataan tuleekin noissa ihan kevyissä, parin kesän kokemuksella tietää, että niin käy joka tapauksessa....

Spinnu: ISO. Ja ei varmaankaan siitä ihan ohkasimmasta mutta melkein. Nykyinen alimittainen ja kapeaharteinen kelpaa hyvin vähän reippaammassa kelissa varsinkin, kun jostain ihmesyystä siihen ei ole tehty tänä kesänä yhtään uutta reikää. Ainakaan vielä.

Ulkonäkö on sitten tietenkin se tärkein juttu. Kusenvärinen on jo so last season ja viimeisintä muotia taitaa edustaa harmaan eri sävyt. Kilpakumppaneiden täystyrmäys mustanpuhuvilla olisi hienoa, mutta toisaalta dacroneilla ei tartteis selitellä. Saisikohan niitä vielä L-tunnuksella, jos pyytäs nätisti....

Ja sitten kun kaikki tarjoukset on käyty läpi, myyntipuheet kuunneltu ja sanakirjan avulla koetettu päästä selville edes osasta termejä, ostopäätös tehdään fiilispohjalta päähuomion keskittyessä hintalappuun...

Kuten näkyy, ymmärrys koko asiasta on ala-aste tasoa, joten vinkkejä otetaan vastaan....

Joutsenpurjehdus, normisettiä

Kisassa oli kunnon owner meininkiä; Autolla laiturille ja laiturilta miehistön hoidellessa siirrot ja veneen kisakuntoon saattamisen. Seuraava vaihe on kai sitten se, että jää sikari hampaissa valkoisessa sutenööripuvussa laiturille odottelemaan tuloksia ja kohottamaan lopuksi pystiä. Ei tosin kuulosta kovin hohdokkaalta....
Päivän kattaus sisälsi 28 mailin ympärälenkin Suur-Saimaalla 1-4 metrin koillistuulen avustamana. Tapahtumia saapuivat todistamaan Jussi, Jukka ja Matti. Potilas jäi pois viimehetken ilmoituksella baaritiskillä hankitun vakavan sairauden takia. Nooo, ei me pienistä hämäännytä ja itseasiassa oli helkkarin kiva päästä taas itse asiaan tauon jälkeen.

Lähtölinja oli rakennettu Likosenlahden laiturin eteen, josta yleisö pääsi seuraamaan tapahtumaa. Onneksi tuuli kävi sinne hyvin ja päästiin helposti matkaan. Ok startti ja yhdessä Onyxin ja Sigmund-X:n kanssa kärjessä kryssille.

Paljon shifteja ja vähän ahdasta, mutta kohti Suur-Saimaata toisena Onyxin kanssa rinnakkain Siggen vetäessä pienen kaulan. Koko ajan tiukkaa luovia ja jo nyt huomaamme huonon nousukulman muihin nähden ja keulanostimella sekä skuuttipisteen muutoksilla koetetaan hakea jonkinmoista muotoa vanhaan mustaan. Ei se siitä juuri muuksi muutu, näillä mennään. Vauhti kuitenkin kohtuullista ja takana Karlo, Serafia ja Excalibur pysyvät aisoissa.

Tultaessa isommille vesille yksi shifti vaatii tekemään tikin ja tässä kohdin koko ajan ylemmäksi pääsevä Karlo pääsee rinnalle. Seuraava saari piinaten ohi, kun tikkeihin ei ollut varaa.

Matka jatkuu samaa rataa ja parin tunnin kohdalla Onyx alkaa hivuttautua pikkuhiljaa ylemmäksi ja me painumme Siggen ja Karlon kanssa koko ajan alemmaksi. Me saaria ja matalikkoja hipoen. Korpesi piinata vähän väliä, mutta tikki tähän kohtaan ja muut karkaisivat, koska tuuli moinasi koko ajan ja vauhdit putosivat pahimmillaan jo alle kolmen solmun....

Oravaluodon kohdalla lyhyt tikki oli jo pakollinen, mutta onneksi Sigge ja Karlo joutuivat tekemään samoin ja Sigge jopa niin pitkän, että karkumatka lyheni huomattavasti. Tässä kohdin Onyxin nousu palkitaan ja se kuittaa kärkeen selvässä johdossa muiden lillutellessa kohti Pitkäsaaren pohjoisviittaa. Mestari Ahonen on muutenkin löytänyt tänä kesänä hirmuvauhdin joka kisaan...

Spinnut ylös ja n. mailin päästä Onyx ja Sigge parkkiin ja me Karlon kanssa rinnalle. Siinä sitä sitten hömötetään porukassa...

1-2 metrin höngyissä fysiikan lait tekivät tehtävänsä. Karlo ja Onyx vetävät pikku hiljaa kaulaa raskassarjalaisiin meihin ja Siggeen. Samalla todetaan sekin paskamaisuus että jo kerran horisonttiin jätetyt Serafia, Excalibur ja läjä keskiluokan veneitä tulevat rinnalle. Excalibur meni vielä heittämällä ohi ja saavutti koko fleetin piikkipaikan, jonka piti loppuun saakka. Tuli jälleen kerran sellanen no can do fiilis...

Kaidansaaren kierrossa tapahtui jälleen se, josta jaksan aina naukua: Kartassa 0,5 matalan viiva on sellainen, jota ei tohdi mennä edes lähelle, mutta paikalliset, onneksi eri luokan veneet, vetää koko matalan yli ja heti tulee 100 metriä eroa. Tässä kohdin sillä ei ollut tuloksellista merkitystä, mutta voisi olla ja paljon. Emmää tiedä, mutta jos näin ratkottaisiin kisoja, voisin jäädä kotivesille virittelemään mantookiverkkoja. Onhan sekin ymmärrettävää, että ei niitä poijuja tai tuomarialuksia voi jokaiseen rantaan virittää, mutta olisihan noita väyliä, mitä ajella... Tai edes syviä rantoja....

reitti jäi vähän kesken akun loputtua

Loppuspinnuttelu reilulla leikkauksella vie meidät ihan kohtuudella maaliin ja ero edellä meneviin pysyy suunnilleen vakiona. Kisa lyhennettiin lopulta Päihänniemen edustalle siten, että ison luokan kärkivene ehti maaliin muutamaa minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä.

Maaliintulo vailla viisi ja heti maalilinja jälkeen pummasin moottorivenekyydin Joutsenoon, josta kaasu pohjassa Savonlinnan Balettijuhlien esitykseen. Balettikansan kauhuksi pikapukeutuminen parkkipaikalla ja istuutuessani Olavinlinnan katsomoon tasan klo 19, oli vähän hengästynyt olo. Mutta ajettelin koko matkan, että selitän tämän mieluummin poliisille kuin vaimolle. Kaikkeen sitä ihminen joutuu....

Tähän kohtaan urputusta: Mikä hemmetti siinä on, että tästä äärimmäisen yksinkertaisesta asiasta on polemiikkia joka kesä milloin missäkin kisassa? Tässä tapauksessa jo kipparikokouksessa pystyi lyhyellä matikalla laskemaan päässä, että vallitsevissä oloissa sekä ennusteiden valossa valittua A-rataa ei kukaan pääse sallitussa ajassa maaliin. Sitten järjestäjät seuraavat pläkälilluttelua lähes kilpailuajan loppuun saakka ja tekevät hätämaalin fleetin eteen, kun vihdoin tajuavat, että täähän menee vituiksi. Seuraus oli se, että yksi ison-LYSsin vene ehti ajoissa maaliin mutta yksikään keskiluokan vene ei. Isolle lyssille saatiin tulokset sillä verukkeella, että aikaa olikin 2 h ensimmäisesta luokan veneestä, mutta näillä ordereilla koko keskiluokka sai siis hylsyn!!! Erittäin palkitsevaa....

Onko todellakin liian vaikeaa valita olosuhteet huomioiden sellainen rata, jonka suurimman osan voi olettaa klaaraavan ja sinne sitten etukäteen sovitut varamaalit, joita järjestäjät käyttävät kelin ja tilanteen mukaan? Jos päässälaskuun resurssit ei riitä, lahjoitan edustamani yrityksen kaapista virallisen SaimaarankingLYSlaskimen, jolla tämän vaativan homman voi hoitaa....
Sijoitus lopulta 4/7 mikä on ihan kelpo olosuhteet huomioiden. Parin viikon päästä kausi huipentuu Rokansaaren ratakisaan. Sen verran mukavaa oli, että kaksi viikkoa voisi kulua äkkiä....