maanantai 14. syyskuuta 2015

Rokis

Sään jumalat suosi jälleen kerran Rokiksen kisaviikonloppua. Tuulta olisi voinut olla vähän enempi, mutta kohtuullisesti saatiin kaksi kokonaista lähtöä veivattua. Porukkaa oli veneessä vähänlaisesti, mutta kaikki sujui mallikelpoisesti kevyessä tuulessa. Vaikea on oikeastaan sanoa muuta, kun että kryssittiin hyvin ja ajettiin alamäkeä hyvin molemmissa lähdöissä. Fiilis oli rento alusta saakka, kun menestymistavoitteitakaan ei enää ollut. Kiitokset Markulle, Jussille, Eijalle ja Antille. Ensi kesänä uutta matoa koukkuun...

Ja tuloksethan löytyy tuolta http://www.saimaanpursiseurat.fi/

Kovin raflaavaa kisakertomusta tästä ei nyt syntynyt, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Ja ehkäpä näihin kuviin tiivistyy koko Saimaalla kisaamisen ideologia. On erittäin etuoikeutettua kuulua tähän purjehdusperheeseen....





 











 







maanantai 27. heinäkuuta 2015

Perkele!!!

Kelit kun on olleet sitä sun tätä, niin reissulle kohti Joutsenoa tuli lähdettyä vasta muutama päivä ennen kisaa. Stopit tuli tehtyä Sulkavan Varvirannassa, Puumalassa ja Satamosaaressa...

 


Satamosaaresta löytyi myös yhden päivän kesä. Hienoa....

Kisan alla miehistö oli kokenut aika merkittäviä poisjääntejä, mutta paikalla vääntäytyi kuitenkin kelpo joukko seiloreita ja seiloritar. Joutsenon kisa noudattaeli perinteitä monelta osin. Lähtö Likosenlahden rännistä, jolla varmistetaan, että tuulta ei varmasti ole ja kapeassa lahdessa ja etenkin tulevassa 90 asteen mutkassa on varmasti ahdasta...



No saatiin kuitenkin hyvä lähtö allekirjoittaneen ruoripestistä huolimatta, mutta sinne ekaan mutkaan pakkautui sitten koko fleetti ja kisaaminen jäi taka-alalle porukan keskittyessä estämään törmäilyjä takatuulen työntäessä perässätulijat päälle...

 
Kunhan sieltä mutkasta lopulta päästiin irti, kevyt vire vei muutamaan veneen etumatkalle. Toisella spinnupätkällä Suur-Saimaan puolella päästiin jo purjehtimaan ja siinä kohdin otettiin paikkamme fleetin kärkikahinoissa.
 

 
Kryssilä takaisin kohti ränniä arvattiin kuitenkin jo, mitä oli luvassa. Ja niinhän se sitten menikin, että keli tilttasi siellä ja koko porukka Excaliburia lukuun ottamatta, jämähti paikalleen noin tunniksi.
 


 
Noh, siitä ei jäänyt paljon muisteltavaa, mutta minkä näille voi....
 
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa selvästi reippaampaa keliä ja kun formaattina oli ylä-ala poiju kahdella lähdöllä, oli odotukset korkealla. Kun miehistökin oli vähän täydentynyt, niin mikäs meillä oli odotellessa lähtöpaukkua. Paukun tullessa heti piikkipaikka ja kryssillä kaula seuraaviin kasvoi hämmentävän suureksi. Kun alamäkikin meni kohtuudella molemmilla kierroksilla, niin lähtövoitto oli selviö ilman tuloslaskentaakin.
 
 
 
Toinen lähtö ammuttiin aika yllättäen ja meillä oli vielä iso alhaalla neljän minuutin kohdalla. Kiireen myötä myöhästyimme vajaat puoli minuuttia lähdöstä, mutta näytti muillekin tulevan kiire. Pienen paaratikin jälkeen otettiin jälleen paikkamme fleetin kärjestä yhdessä Sigmund-X:n kanssa, jonka vauhti oli nyt parempaa isomman keulapurjeen vaihdon myötä.
 
 
Ylämerkille syntyi aivan loistava kylki-kyljessä tilanne jossa allekirjoittaneen pokka ja lompsa ei olisi pitänyt, mutta sutenööri Damski vänkäsi meille piikkipaikan yläpoijulle hienon ajon päätteeksi. En olekaan ennen nähnyt naapuriveneen köliä pinnan alta...
 
 
Spinnu rapsakasti ylös ja kohti alamerkkiä. X sai toisesta reunasta hivenen paremman tuulen ja käänsi ensimmäisenä alamerkillä, mutta ero oli puolen minuutin luokkaa. Myös Serafia oli saanut hyvän tuulen samasta reunasta ja he käänsivät melko pian meidän jälkeen, kun meidän spinnunlasku meni pitkäksi. Sitten päästään siihen otsikon mukaiseen perkeleeseen. LÄHTÖ OLIKIN LYHENNETTY YHTEEN KIERROKSEEN!!!!!! Ajoimme kryssillä minuuttisotalla ennen kuin tajusimme tilanteen pitkältä takamatkalta saapuneen Onyxin ajaessa merkin ja tuomariveneen välistä spinnulla maaliin. X ja Serafia ajoivat vielä pitemmälle ennen käännöstä.
 
Summa summarum, mokahan oli oma, siitä ei pääse mihinkään. Lyhennyslippu oli asianmukaisesti ylhäällä. Mutta edelleen peräänkuulutan lyhennyksen perusteita, koska lyhennys ei käynyt edes mielen vieressä. Keli oli täydellinen ja kello vasta vaille kaksi. Kipparikokouksessa sanottiin, että kolmen jälkeen ei enää ammuta lähtöjä, niin voisi olettaa, ja niin osa olettikin, että kai nyt ajetaan edes koko kisa. Jos sitä ei kerran ajettu täydellisissä olosuhteissa, niin miksi siitä ei sitten kerrottu jo etukäteen..... Ei ole koskaan vituttanut minkään kisan jälkeen näin paljon. Täydellinen suoritus ja luu käteen. Siis kamat kasaan ja kotio. Heti..... Kisan voiton lisäksi samassa taisi mennä myös Saimaarankingin mestaruusmahdollisuus...
 
Kiitokset kuitenkin Markulle, Jussille, Artsille, Samulille, Anulle ja Terolle hyvästä kisasta!!
Ja tuloksethan löytyy http://www.saimaanpursiseurat.fi/ 

 


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kalsan kesän meiningit

Juhannus meni perinteitä kunnioittaen Tynkkylän Lomaniemessä. Keli olo koko ajan aika lailla kohdallaan, vaikka mitään helteitä ei ollutkaan. Saderintama pysyi koko ajan näkösällä, mutta kohdalle se ei tullut. Muualla taisi olla aika lailla huonommin...

 
 
Savon Regatan pohjoiskolkkaan ei jaksanut roudata omaa venettä, mutta värväydyimme vaimon (!) kanssa sutenööri Damskin veneeseen. Lauantain kisasta meriselitykseksi riittää yksi kuva...
 
 
 
Ilta meni riekkuessa Viinijuhlilla. Sunnuntaina jaoimme Buranat ja starttasimme kahden lähdön ratakisaan. Tuuli oli jälleen kovin vaihteleva, mutta ajelimme vallan hyvin ja tuloksena oli sijat 1 ja 3 ja yhteistulokseksi 2. sija. Kovin oli mukava viikonloppu, eli kiitokset Markulle ja Saaralle. Onnea Kokaneen porukalle hyvästä viikonlopusta!
 
 
Homma jatkui sitten Järvisydämessä omalla veneellä. Kisaan sain vongattua mukaan vaimon lisäksi Jussin, Antti Kaipaisen, Rikun ja kovassa s/y Karlon purjehdusopissa koulitun Anu Skytän. Tuulta oli reippaanlaisesti, mutta selvittiin kunnialla ja kaikki paikat pysyi ehjänä. Sijoitus kunniakas 5. Onnea Arille ja koko Irenen miehistölle hyvästä kisasta!
 

 
 
Järvärissä ollaan taas investoimassa reippaasti. Komeata syntyy ja eikun iso peukku! Jätkiltä ei puutu rohkeutta näinä aikoinakaan!!
 





 
Järväriin kokoontui taas eteläisen Saimaankin veneitä ja olipahan taas mukava nähdä porukka koossa. Vaikka kisailu merelle yksityyppiluokassa on herkkua, on tämä Saimaan kisailu ja yhteisöllisyys puhdasta hunajaa....
 
Kisat jatkui kauden pääkisalla, eli Oopperaregatalla lauantaina, johon oli saapunut lähes koko Saimaan purjehduskerma, kun eri luokkiin osallistui yhteensä 40 venekuntaa. Nyt saatiin jo oma vakkariporukkakin kasaan, kun paikalle vääntäytyivät allekirjoittaneen lisäksi J-P, Jussi, Riku sekä Antit J ja K. Reipasta keliä oli taas luvassa, mutta sehän sopi meille. Kuvia vaan ei ehtinyt ottaa kuin laiturilta, kun levankia sai ajaa jatkuvasti ja pianokin vaati lähes yhtenään huomiota.
 
 


 Lopputulos oli aika tyrmäävän hyvä ja ei voi kuin todeta, että jotain tässä vuosien varrella on porukkana opittu. Norppapystikin löysi tiensä meille talveksi ekan kerran. Tuloksia on nähtävillä linkistä http://www.saimaanpursiseurat.fi/
 
Mutta kaikella on tietysti hintansa. Tuuli nousi hetkittäin kympin toiselle puolelle ja ykkönen oli jo ihan vähän liikaa...
 

 

 Mutta ei hätää, Tomppa lupasi virkata sen pikaisesti kuntoon.
 
Sen verran on tämä kisailu taas maistunut, että pakkohan sitä on osallistua myös seuraavaan settiin Joutsenon Rauhassa, jossa on luvassa kahden kisan viikonloppu. Mukaan on jo lupautunut täysi poka A-luokan purjehdushenkilöitä, joten mikäs tässä on kipparin ollessa....