keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rospuuttoveneilyä



On tää ihan ahterista. Eihän näillä keleillä pitäisi tehdä muuta kuin lisätä puita takkaan. Mutta pakko mikä pakko, eikun töihin...



Ja samaa päivittelyä joka syksy, että miten veneeseen voi mahtua tällaiset määrät kamaa. Näillä peitto- ja lakanamäärillä peittelisi tarvittaessa kokonaisen paimentolaiskylän...



Perheen koko kuljetuskalusto kaveriltä pummatulla kärryllä höystettynä tuli pumpattua täyteen...


 
Hämmentävänä faktana voi todeta, että vesilinja nousi lähes viisi senttiä! Jos olisin insinööri, alkaisin laskea vaikutusta märkäpintaan ja murehtisin menetettyjä sekunteja koko talven...


Meilläpäin on joillekin kertynyt sen verran maallista pääomaa, että purjeetkin voi kuivattaa nosturin nokassa. Kerrassaan erikoinen tapa hoitaa homma...


 
Samalla otettiin se rospuuttoajan eka pukkifoto. Jostain syystä näitä on kertynyt joka vuodelta, vaikka tunnelma on jokaikisessä aivan yhtä masentava. Ja jotta kaikkiin loppuihinkin hommiin saisi vähän vaikeusastetta, jäi vene sopivasta jonkin verran nenälleen...


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Reipasta OD:ta

FL:n miehistöstä paikalle oli raahattu JP, Samuli, Matti, Antti ja allekirjoittanut veneen oman kolmehenkisen porukan täydennykseksi. Kamaa mukaan oli raahattu yksi Busterillinen, joten ainakaan tavaramäärästä homma ei jäisi kiinni.

Lauantaina ajeltiin vähän treeniä ja tutustuttiin työkaluun. Jotakuinkin tuttua oli kaikki, vaikka ensimmäisenä alkoikin kaiken cruisingkaman poistaminen. Kipparin katseessa oli pientä epäilystä, kun kyseltiin heti kärkeen työkaluja ja puukkoa purkutalkoisiin. Jäi varmaan meidän jäljiltä aika paljon kasattavaa. Sori Kalle...

Takilatrimmi havaittiin myös olevan aivan erilainen ja siksi mukaan FL:stä raahattu G1 sai suihkukomennuksen heti kärkeen. Tälle loimelle olisi tarvittu ainakin 20 cm lisää pituutta etuliikkiin.


Spinnuhommatkin saatiin jotakuinkin toimimaan. Ainoa murhe meille oli tuo hemmetin rullalaite. Eihän me sellaiseen olla totuttu. Haluttiin kuitenkin nostaa ja laskea G:tä perinteiseen malliin, mutta eihän se samalla tavalla toimi. Rikottiin siis purjetta SSSR:n lähtöhärdellin tyyliin. Sori Kalle....


Aamulla 36.7 -ruuhkaa oli havaittavissa Haukilahdessa. Hauskan näköistä sestomista...


Lähtöalueelle tultaessa tuulta oli 9 metrin molemmin puolin ja näytti vähän siltä, että mitä vaan voi olla luvassa....


Kisakooste perustuu aika hatariin mielikuviin eikä ne välttämättä vastaa todellisuutta. Aikaa kun ei juuri ollut muita vilkuilla...

1. Lähtö

ison luokan lähtö

Keulaan valkattiin kolmonen ja JP:n katseestä näki, että nyt ollaan sen omimmalla alueella. Sinne vaan tuomariveneen ja kilpakumppaneiden väliin ja melkolailla nappilähtö. Jotain sääntötulkintaa käytiin Hold Fastin kanssa kryssin aikana, mutta kryssin jälkeen ylämerkillä edellä oli ainoastaan kaksi venettä ja homma oli hallussa. Spinnupätkä muistaakseni jotenkuten. Seuraava kryssi ilman sen kummempia muistikuvia, mutta toinen spinnupätkä tuhosi koko lähdön ja myöhemmin selvisi, että taisi samalla mennä se pienin pystikin...

aivan hemmetin pitkiä minuutteja...

Spinnu oli jossain käsittämättömässä solmussa ja se aukeni vasta, kun skuutit ja nostin oli irroitettu. Ja tokihan ne kiireessä meni väärin ja toppi oli komeasti suojan puolen alakulmassa. Eikun koko riepu alas ja kryssiä odottelemaan. Kolme kiulua pyyhkäisi tässä vaiheessa ohi ja sijoitus oli 6/8.

2. Lähtö

Tuuli oli moinannut ja keulaan vaihdettiin ykkönen. Jälleen melkolailla nappilähtö, mutta mm. Jazzin kryssivaihti oli jälleen murhaavaa; Ei mitään jakoa. Ylämerkillä n. 6 sija ja spinnu heti merkiltä vetoon. Alamäki kohtuudella ja toisella kryssillä ei ihmeitä tapahtunut. Toisella spinnupätkällä vedettiin yksi päivän kohokohdista. Oltiin jo aivan muiden kannassa, jätettiin lasku niin myöhään kuin ikinä, täydellinen lasku, G auki ja kahdesta veneestä merkillä ohi. Jiihaaa!!!! Tässä lähdössä tuli myös esille kipparin perversio mustia köysiä kohtaan. Ainakin pariin otteeseen spinnujiipissä vinssillä pyöritettiin reippain ottein G:n jalusta. Kipparin kanta oli kuitenkin selvä. Loputkin vaihdetaan mustiin, tyylistä ei tingitä... Normiloppu ja sijoitus 4/8.

3. Lähtö

JP:n lähdöt oli tänään rautaa. Taas aivan keulassa liikkeelle...


Jälleen koettiin omakohtaisesti Jazzin kryssivauhti. Lähti takaa, mutta jo kahden vendan jälkeen kovaa ja korkealta ohi. Ei ole mennyt jätkien treenit hukkaan...
Lähdöstä ei jäänyt oikein mitään mieleen. Tai no, spinnu tarttui jossain vaiheessa keulaportaiden kiinnitysheloihin ja repeämähän siihen tuli. Sori Kalle...Ei mokia, mutta fleetin kärkiveneille ei ollut jakoa venevauhdissa. Tosin Blux ohitettiin vasta maalisuoralla, en tiedä mikä niillä meni vikaan, mutta lähes sadan metrin takamatka muuttui lyhyellä pätkällä puolen minuutin voitoksi... sijoitus jälleen 4/8.



Kaikenkaikkiaan aivan loistava päivä; Lihakset jumissa, sormista nahkat rikki, selkä paskana ja mustelmia 7 kpl. Mutta ei auta valittaa, koska tuli jälleen todettua se, että veneen kovimmat jätkät löytyy keulasta. Armoton päivä vittumaisissa oloissa, mutta jaksoivat silti painaa loppuun saakka. Syvä kumarrus etenkin Samulille. Ja jälleen sori Kalle, merivettä löytynee pilssista muutama sata litraa, kun keulaluukkua ei oikein voinut kesken kaiken sulkea...

Kiitos Kalle tästä mahdollisuudesta ja toivottavasti jotain tästä kohlaamisesta tarttui liiviin. Ja kuten kaikkiin hyviin kisoihin kuuluu, tähänkin saatiin liitettyä jossittelua. Omalla olisi ehkä kuitenkin päästy hivenen kovempaa ja olisi jopa haastettu kärkeä... Loppusijoitus 5/8 oli kuitenkin ihan kelpo tilanne huomioiden. Ehkä sitten ensi kesänä...

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Varustautumista

Miehistöinvaasio vaatii mitä ilmeisemmin myös varustelua, jotta vene tuntuisi kotoisammalta. Plokeja, köysiä, purjeita, niitähän sitä kisoissa tarvitaan. Mutta myös kesällä veneen sopukoihin päätyneet pystit voisi ottaa mukaan. Jos menestystä ei kaikesta huolimatta tule, noista riittäisi jokaiselle kotiinvietävää... ;-)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Yllättäviä reissuja...

Pukkas keikan. Ja helevatan mielenkiintoisen sellasen. Suoritamme 15.9. miehistöinvaasion alukseen nimeltä Nemo. Mahdetaanko pysyä housuissamme puoltatoista viikkoa...

tiistai 27. elokuuta 2013

Back in business...

Pitihän se vielä kerran lähteä. Matkalla viettelin napakkaa toimistopäivää...


Kisa-aamu oli lähes viime vuoden toisinto. Hieno keli, mutta tuuli melko olematonta. Viime vuosi oli totaalista kelluntaa, mutta tällä kertaa tuuli jaksoi pysyä 2-4 metrin lukemissa hetkellisiä pikku pläkälänttejä lukuunottamatta.

1. Lähtö
 
Saatiin hyvä lähtö, vaikka Sakke parkkeerasi eri lähdössä lähtevän botukkansa lähtöviivalle tuomariveneen kupeeseen. Taisi tulla Sakelle pikku laskuvirhe... ;-). Heti kryssillä selvä piikkipaikka ja eleettömän virheettömän suorituksen jälkeen selvä voitto. Ei jaksettu alkaa laskemaan aikoja muihin nähden, todettiin vain, että pitäs riittää. Erikoisin tapaus oli, kun ylämerkkiä alettiin siirtää kesken kryssin ja alempana ajavat veneet saivat yllättävän bonarin. Meidän boldi veto saaren ja karikon välistä vedettiin samalla vessasta alas. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut ainakaan meidän lopputulokseen, joten se siitä. Urputuspuhelu kilpailupäällikölle lähti kyllä instanttina...



2. Lähtö

Ei ihan niin nappilähtö, mutta viivalla suht ajallaan...


 
JP näytti taas ratataitonsa ajettaessa Siggen kanssa kunnon kisaa. Oltiin kuitenkin ykkösenä ylämerkillä. Ihan herkkua!!! Ekalla spinnupätkällä ajettiin sitten kunnon pläkälaikkuun ja Sigge ja Serafina livahtivat ohi. Tästä ei hämäännytty ja ylhäällä oltiin taas Siggen kannassa. Spinnunnosto nappiin ja perälautaan kiinni. Tässä kohdin allekirjoittaneen sääntötiedot eivät riittäneet, mutta Siggen perämies Vikla-Jukka ja meidän JP aloittivat tulkinnan isoilla kirjaimilla sillä seurauksella, että Jukka sai puomin päähänsä. Tosin se oli meidän puomi. Painitermeillä suoritimme tässä kohdin selätyksen ja päästelimme selvällä erolla ykkösenä maaliin...

3. Lähtö

Oltiin jo tulossa hyvin viivalle, mutta Onyxin puikoissa suhrannut sutenööri Damski nostatti meidät komeasti yli. Onneksi oltiin lähellä tuomarivenettä, joten aikaa kiertoon ei ihan kohtuuttomasti mennyt. Muiden perässä baanalle ja yksi toisensa jälkeen poimittiin veneitä...



 
Lopulta lähtö lyhennettiin yhteen kierrokseen, jotta pienikin luokka sai lihasopan lämpimänä. Harmi sinänsä, koska olimme kammenneet itsemme jo Siggen perään toiseksi. Mutta lopputuloksena luokan voitto ja kokonaiskisan nopeimman veneen titteli. Ihan mukava paluu...

Nämä raportitkin alkavat olla aika puisevia. Ei kalustorikkoja, ei hirveitä mokia, ei edes pientä spinnuhässäkkää. Mihinköhän tässä oikein ollaan menossa....?

Mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi JP, Samuli, Antti, Tomi ja Riku.


Rankingkesä on sitten paketoitu. Lähtöjen välissä oli porukalla aikaa pohtia myös mennyttä ja tulevaa. Vauhtia on taas löytynyt monen asian summana selvästi lisää. Lisäksi osaaminen on lisääntynyt merkittävästi. Kesän parhaita muistoja olikin SSSR ja 36.7 -fleetin keskinäinen kisa. Jos Saimaan LYS-ongelma saadaan korjattua, on Saimaaranking edelleen hyvä vaihtoehto. Nykykuosissaan se ei kiinnosta pätkääkään. Toinen ja vähintäänkin houkutteleva vaihtoehto olisi julman nosteen saanut 36.7 -köörin kisasirkus. Periaatteena voisi olla, että alkukesä merellä, keskikesä lomaillen Saimaalla ja loppukesä taas merellä. Asia tosin vaatii porukalta sitoutumista ja toisaalta myös järjestelyitä. Olen ymmärtänyt, että mm. järkihintaisen venepaikan saaminen on kiven alla paikallisiin seuroihin kuulumattomalle. Mutta onneksi on pitkä ja synkkä talvi aikaa pohtia näitä juttuja....

torstai 11. heinäkuuta 2013

Savon Regatta, maha täyteen

Aloiteltiin Kuopiosta ja Viinijuhlapurjehduksesta. Ja pläkäähän saatiin alkupaloiksi. Lähtö oli nollatuulessa arpapeliä, mutta pikkuhiljaa letka ylämerkille muodostui.


Edessä menevät jatkoivat samalla halssilla leikaten, mutta me tempaistiin jiippi heti merkiltä. Viimevuoden turaus kummitteli takaraivossa, mutta homma meni ihan putkeen ja hetken spinnuttelun jälkeen olimme kärkiporukan kannassa.



Yllättäen toinen SSR:stä esitti huppuvauhtia ja koukkasi jopa Sigmundista ohi alakautta. Alamerkki meni nappiin, ellei karannutta nostinta lasketa. Edellisvuoden toisinto sekin, tosin paukkuliivit jäivät laukeamatta...

Kryssille päästiin hivenen nousseessa tuulessa, mutta sitä oli vieläkin liian vähän kunnon venevauhtiin. Saavutettiin kuitenkin vähän Siggeä ja Serafinaa. Alamäki meni miten meni ja maaliin tultiin hivenen Donnan edellä ja jo siinä vaiheessa paska sijoitus oli kirkkaana mielessä. Mutta minkä näille teet...



Miehistössä Antti, Jussi, Artsi ja Jukka, tuulta 0-3 m/s


Timonselkäpurjehdukseen olikin sitten tilattu tuulta koko rahalla. Pienempien luokkien lähtiessä ensin oli helppo todeta, että vaikka suunta olisikin ehkä juuri ja juuri sallinut spinnulähdön, kannatti se jättää säkkiin. Varsinkin, kun osalle miehistöä piti selvittää ennen kisaa, mikä on skuutti ja miten päin se vinssille tulee ;-). Kauempaa näytti, että joku menee vielä toisen kyljestä sisään, sen verran jatkuvaa oli koukkailu tuuleen. Koko kisa huomioiden en ole koskaan nähnyt noin paljon komeita proutseja yhden kisan aikana.

Otimme lähdön varman päälle ja spinnu, sekin vanhaa mallia, nousi vasta myötäisellä. Pohjiksi tällättiin 9,3 knotsia, ei paha. Syväväylää Kalisaarille ja pari rundia ympäri. Jouduttiin reivaamaankin, koska vene ei kantanut purjeitaan millään. Taas tuli sitä tulevaa G3:a ikävä, kun lähdettiin pitkälle ja kovalle kryssille kohti Yölinnunsalmea. Jokaisessa vendassa sieluun koski ja olin varma, että saalingit menee väkisinkin G1:stä läpi. Sigge näytti kryssin mallia ja vaikka meillä oli matkaa Serafinaan melkoisesti, saimme sen jo kryssin puolivälissä kiinni. Löytyi siis edes yksi tuulensuunta ja -voimakkuus, jolla niille pärjää vauhdissa. Yhtään kuvaa ei ehtinyt räpsimään, sen verran tiukasti sai ruoria vispata koko ajan.

Miehistössä Jussi, Jukka, Neku, Tomi ja Harri, noviisi keinosiementäjä Kommerniemestä. Tuulta 6-13 m/s

Taipaleessa alaspäin menossa


Linnnansaaripurjehduksessa palattiin leppoisampiin tuuliin. Aluksi näytti, että luvassa olisi loistava purjehduspäivä 3-5 metrin tuulessa. Saatiin hyvä lähtö, vaikka nelosen lippu hukattiin sen jäädessä toisen lipun taakse. Arviolta kaasu pohjaan ja ihan kohtuullisesti päästiin liikkeelle kolmen kärkiveneen joukossa.


Myötäinen pätkä Pienelle Muuttosaarelle vedeltiin Siggen vanavedessä SSR:ien pyöriessä ympärillä.


Vedettiin hivenen riskillä sisäkurviin ja kun saimme manööverit sattumaan nappiin, pääsimme Siggen kantaan. Löysää kryssiä ja jopa sivutuulta ajeltiin hetki, mutta käsi oli jo tiukasti spinnunnostimella. Teimme todella oikea-aikaisen noston ja jätimme SSR:iä ja Donnaa sopivasta ja läksimme ohittamaan Siggeä alakautta sen ajellessa codella. Laattaansaaren kapeikossa olimme kärjessä ja alkoi pitkä spinnuttelu kohti Varissaarta.



Leikkailimme Siggeä enemmän, joka pääsi plattiksella kääntöreiskalle sisäkurviin. Tilaa oli pakko antaa ja tässä kohdin oltiin ehkä vähän höveleitä arvon kilpakumppanille. Pikku nostatus olisi voinut kääntää asian meidän eduksi. Varissaaren takapläkästä Sigge irtosi etummaisena luonnollisesti nopeammin ja veti yllättävän pitkä kaulan. Saattana!


Haponlahden suulla tuuli moinasi aika pahasti. Pääsimme jotakuinkin Siggen kanssa samoissa tuulissa pitkälle kryssille kohti Linnansaarta, mutta tässä kohdin fleetti katkesi kahtia. Perrässätulijat jäivät lähes paikoilleen pitkäksi aikaa. Sigge valitsi eteläisemmän reitin meidän kolutessa kaikki eteläviitat 1-2 metrin tuulessa piinaten. Ei vaan raaskittu ottaa pitkää tikkiä, vaan odoteltiin, että jossain vaiheessa tulee se nostava shifti. Viimeisellä eteviitalla se shifti sitten tuli ja tottakai järkyttävän laskevaa sorttia juuri, kun olisi pitänyt piinata yli. Venda, taas silmille ja parkkiin viitan viereen. Voi perspaikka!!!! Edessä oli selvä tuulirintaman raja johon kuvittelimme pääsevämme lähes samaan aikaan Siggen kanssa, mutta nyt jäimme siitä junasta. Parin kolmen minuutin ero kasvoi hetkessä kahdeksaan minuuttiin ja peli oli sillä selvä. Reilun mailin päässä oleva maali tuli liian äkkiä. No joka tapauksessa hyvää ja tarkkaa ajoa ja ennen kaikkea hyviä ratkaisuja. Jäi hyvä fiilis!

Miehistössä Antti, Jukka, Jussi ja Neku. Tuulta 0-5 m/s.


Kotikisaan lähdettiin hyvällä fiiliksellä; vastaavalla suorituksella ja vähän paremmilla tuulioloilla oltaisiin varmasti korkealla...

Saatiin loistava lähtö; Jukkis oli elementissään. Kuvat kertokoot kaiken...


 
 
Kisaan osallistui myös yksi E-scow, vaikka sitä ei kai pitäisi köliveneeksi laskeakaan. Siinä sitä ajeltiin koko kisa iholla, vaikka en sitä nyt tässä raportissa huomioikaan. Syväväylälle lähdettiin siis kölivenefleetin kärjessä, mutta Siggen onnistunut manööveri vei heidät ohi ennen kääntymistä kohti Kankaista.

 
Tuulta Pitkäpihlajavedellä paukkui reilusti toistakymppiä ja mukavuustekijäksi saatiin lisäksi kaatosade. Reipasta meininkiä ja pohjiksi vetäistiin 9,5 knotsia. Spinnujiipissä vaan hukattiin toinen spinnupuomin lukkosalpa. Noh räpistellen ja lopulta G nostaen luodon ympäri. Aikaa ei mennyt paljoa ja edelleen selvästi kakkospaikalla. Pitkä kryssi kohti Lukkarinluotoa alkoi kovissa sutareissa. Se fucking G3.... Onneksi tuuli aavistuksen heikkeni selälle päästyämme ja venevauhti alkoi löytyä. Karlo nousi kiinni takahudlariin hyvän kulman ansiosta, mutta aloimme saavuttaa Siggeä tasaisesti. Poimimme shiftit erittäin hyvin, ohitimme Siggen ja jätimme Karloa. Hyvä kryssi!!!

moitteeton tracki länteen

Lukkarinluodolla spinnu nopeasti vetoon ja hyvää vauhtia kohti kaupunkia. 



Lähempänä kaupunkia tuuli keveni selvästi ja kun kulma oli sellainen, että spinnu ei toiminut, jouduttiin käytännössä Siggen coden yliajamaksi. Karlokin sai reilusti kiinni. Kiroiltiin ja hiplattiin jokaista narua, mutta Sigge sai jälleen hyvän kaulan. 


 Kaupinsaaren kierrossa ei enää ihmeitä tapahtunut, samoissa asetelmissa maaliin.


Karlon takana oli pitkä väli seuraaviin ja tuntui jo siltä, että voitto olisi aika lähellä. Ja lähellähän se olikin. Layla pilasi juhlat taas yhden kerran 18 sekunnin turvin. Voihan vittu!!!

Miehistössä Jukkis, Jukka, Antti, Samuli ja Jussi. Tuulta 3-13 m/s.

Saimaalla kisaaminen on leppoisaa kun tikkakisa mökillä. Reilua meininkiä puolitosissaan. Mutta kun kesästä toiseen pari jätkää heittää metrikaupalla viivan etupuolelta, tulee mieleen, että pitäskö vaihtaa krokettiin. Tätä LYS-shittiähän on jauhettu niin kauan kun muistan eikä ne tietenkään koskaan ole täysin oikein eikä se toisaalta ole LYSsin tarkoituskaan, mutta pitäisi ne nyt edes hehtaarimitalle saada...
FL jää nyt motivaatiotauolle. Loppukesän kisat ei jaksa enää kiinnostaa, korkeintaan Rokiksen ratakisa sään suosiessa, koska on niin pirun kiva formaatti. Meren puolen kisat jossain veneessä tuntuisi myös mielekkäältä vaihtoehdolta... 

Viideotakin kertyi, mutta julkaistaan kun editoija ehtii...

Krokettimailoja varaston perukoilta kaivellen...


maanantai 10. kesäkuuta 2013

SSSR

Reissu aloiteltiin tiistai-aamuna Puumalasta helteisissä merkeissä. Eipä paljon purjeita nosteltu, mutta turistien hymyt oli herkässä...


Laiskoja olivat ja persoja kaljalle. Kovia olivat ainostaan kortinlätkinnässä, jota olisivat jatkaneet vaikka aamuun saakka...


Siinä siirtokeikan lopputuotos....


Kisapäivä valkeni perinteisesti Haukilahden kisafiilistä haistellessa. Yllättävää naiskauneuttakin ilmestyi laiturille. Kaikki ainekset ikuiseen rakkauteen olivat jo olemassa, mutta Ilmarin charmi puri paremmin ja tyytyminen oli kolmosviulistin rooliin...


Naisjutut sikseen ja itse asiaan: Kisa alkoi katastrofaalisesti, vaikka metriäkään ei vielä oltu purjehdittu. G:n nostossa foilin reuna raapaisi n. 20 sentin pätkän liikkinarua esiin. Ei helvata, tässäkö se oli!!! Eikun vene rantaan ja Kaivarille. Kaikenmaailman virityksiä mietittiin, koska irronnutta pätkää ei saanut suoraksi ja mutkallahan se ei foiliin mene. Viisi minuuttia lähtöön ja saksilla pätkä välistä pois, varovainen pujotus foiliin ja sitten vaan todettiin, että kestää minkä kestää. Sillä virttyneellä hätäpurjeeksi mukaan otetulla 90 % fokalla ei noihin keleihin olisi ollut mitään asiaa...


Teknisten ongelmien pähkäily johti siihen, että lähtöpaikkaa, matkaa viivalle tai yleensäkään mitään lähtöön liittyvää ei ehditty miettimään. Menoksi vain. Paikka viivalla aukesi meille kuitenkin kuin punainen meri Moosekselle ja tempaistiinkin näyttävästi ylämerkin tuntumasta ekana yli. Ja tämän kuvan jälkeen voidaan lopettaa myös spekulointi siitä, missä lähdössä Sirius lähti...


Helppoa oli vapaissa veivata. Audi veti yllättäen todella ylös ja kohta codella näyttävästi yläkautta ohi. Pro-meininkiä...


Oli hienoa olla Silvan edellä jo alussa. Venekunta on kuitenkin hallinnut 36.7 ympyröitä jo kotvan aikaa ja heidän seuraamisestaan tulikin pääasiallinen spekuloinnin aihe aina Suursaaren länsirannalle saakka, kunnes hävisivät horisonttiin. Takanamme!!! Käsittämätöntä....


Kasuunille saakka vedettiin ihan hyvin. Spinnun nostaminen aiheutti kuitenkin satavarmasti naurunremakoita ympäröivissä veneissä; toppi puomissa näytti varmaan erikoiselta. Försti Aho pisti homman kuitenkin neulomon piikkiin, joten matka jatkui rinta rottingilla...


Kalballe saakka ajeltiin letkassa, mutta sitten ajoimme kaikki reikään ja alkoi reippaat spinnujiippitalkoot, joissa onnistuimme kuitenkin kohtuullisesti. Ympärillä Nea Noralla ja Silvalla oli samat tanhut päällä...


Kotkanportille tultiin pohjoisen suunnasta ja etelästä saapuvan letkan sisältöä jännitettiin. Kun sieltä paljastui mm. Kind Of Magic, todettiin, että ei kai tämä nyt ihan paskasti ole mennyt. Myös Nissanin kurvaaminen samoihin aikoihin merkille aiheutti ihmetystä. VHF:stäkin oli kuulunut aika vähän ORC1 huutoja eikä yhtään 36.7:aa oltu bongattu, joten aloimme jo kehuskella sisarsarjan piikkipaikalla. Vartti myöhemmin edestämme löytyi kuitenkin Jazz, jonka ajoimme lähes kiinni Suursaaren kierron päätteeksi. Samalle Nea Nora ja Silva olivat myös päässet iholle. Silva päätti paskoihin jäätyään kääntää kuitenkin Suursaaren rantaan ja sen jälkeen sitä ei juuri nähtykään. Matka Kotkanportille tehtiin tasavauhtia Jazzin kanssa ja Nea Nora jäi yllättävän paljon. Päätimme kuitenkin vakaasti, että kryssillä isketään Jazzista ohi. Tuli kuitenkin pieni mutta. Jazzin kryssivauhti oli karmaisevaa ja meidät oli yllätetty täysin housut kintuissa...


Ja tuulihan nousi ja ongelmat kasvoivat. 150% keulassa oli hivenen liikaa ja lepovuorot huomioiden neljän ukon keskimääräinen puntti ei riittänyt. Jo kertaalleen ohitettuja veneitä alkoi ilmestyä kantaan ja mm. Mimi pyyhki kylmästi vierestä ohi. Myös Arwen ilmestyi näköpiiriin ja siitä alkoi armoton tuska; tähänkö hyvin alkanut kisa hyytyy? Kuuden tunnin tamppaamisen jälkeen keli alkoi kuitenkin leppymään ja venevauhti parani huomattavasti. Saavutettiin Arwen ja Mimi uudelleen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta Kasuunilla käännettiin heidän perässään. Kasuunilla perään ilmestyivät myös Nornan ja Gwaihir, joten ihan vikoja ei varmasti oltaisi. Perinteinen maalipläkäkin vältettiin, tosin pari vuotta sitten käytettiin kymmenen vuoden kiintiö kerralla...


Ihan kelpo kisa!! Ja kun erot kympin sakkiin olivat varsin pienet, jäi jossittelullekin varaa. Pari ukkoa lisää, i-kirja, riki tiukalle, G3.... Saamari, tämäkö on se mekanismi, joka ajaa viattoman narunkiskojan murehtimaan jättöreunoja ja pohjan hiontaa 400 paparilla...?

Kiitokset gasteille JP, Samuli, Matti ja Jouni sekä erityiskiitos vierailevalle tähdelle M. Damskille. Ja olihan meillä aika pirun hauska siirtokeikkakin...