keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rospuuttoveneilyä



On tää ihan ahterista. Eihän näillä keleillä pitäisi tehdä muuta kuin lisätä puita takkaan. Mutta pakko mikä pakko, eikun töihin...



Ja samaa päivittelyä joka syksy, että miten veneeseen voi mahtua tällaiset määrät kamaa. Näillä peitto- ja lakanamäärillä peittelisi tarvittaessa kokonaisen paimentolaiskylän...



Perheen koko kuljetuskalusto kaveriltä pummatulla kärryllä höystettynä tuli pumpattua täyteen...


 
Hämmentävänä faktana voi todeta, että vesilinja nousi lähes viisi senttiä! Jos olisin insinööri, alkaisin laskea vaikutusta märkäpintaan ja murehtisin menetettyjä sekunteja koko talven...


Meilläpäin on joillekin kertynyt sen verran maallista pääomaa, että purjeetkin voi kuivattaa nosturin nokassa. Kerrassaan erikoinen tapa hoitaa homma...


 
Samalla otettiin se rospuuttoajan eka pukkifoto. Jostain syystä näitä on kertynyt joka vuodelta, vaikka tunnelma on jokaikisessä aivan yhtä masentava. Ja jotta kaikkiin loppuihinkin hommiin saisi vähän vaikeusastetta, jäi vene sopivasta jonkin verran nenälleen...