maanantai 28. helmikuuta 2011

Veneenhakureissun parhaat palat, osa 2.

Kielistä lähtö oli yhtä juhlaa; Reipasta spinnuttelua t-paidoissa. Lounaan yhteydessä kumotut punaviinit innoittivat ottamaan ruorimiesten välisiä nopeuskisoja. Miehistö osoitti edes jonkinmoista kunnioitusta kipparia kohtaan antamalla voiton tuloksella 12.7 knots.



Samalla tuli testattua veneen proutsikynnystä (kertokaa joku, miten tämä pitäisi kirjoittaa..?) sekä toipumiskykyä ja tulos oli ainakin jälkimmäisen osalta hyvä. Seuraava yö oli jälleen kylmänkostea ja manasimme lämmittimen puutteen alimpaan helvettiin. Aamulla tuulen nousun ja urheiluhengen puutteen myötä päädyimme virsariin ja katse etsi jo kuumeisesti Bornholmia. Pikaisen äänestyksen jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa vielä Christiansöhön saakka. Se oli hyvä päätös! Idyllinen linnakesaari on varmasti kesäryysiksen aikaan aivan tukossa. Vastaanotto oli niin hyvä kuin kalasatamassa voi olettaa. Taakse parkkeerasi kalastusalus, jonka uumenista kalansaalis päätyi viereiseen perkaamoon. Suomalaiseen jätehuolto- ja lajittelumentaliteettiin tottuneena emme voineet käsittää, että saavillinen perkeitä kaadettiin heti perämme taakse satama-altaaseen, joka taas houkutteli tuhatkunta röyhkeää lokkia lounaalle.



Kollaa-tason paskakeskityksestä siirryimme paikan ainoaan pub-ravintolaan, jossa tarjolla oli reissun kalleimmat sapuskat. Totesimme kuitenkin, että jos joku viitsii järjestää keskelle Itämerta gourmee tason ruokaa, olisi törkeää edes ajatella marisevansa hintatasosta. Hieno paikka, jota voi suositella ohikulkupaikaksi, jos vaan ahtaassa satamassa on tilaa.


Seuraava aamu aukesi erittäin tuulisena ja aurinkoisena. Luvassa oli sivumyötäistä 15 m/s 3-5 metrin aallokolla höystettynä. Hivenen hirvitti, mutta ei tännekään auttanut jäädä makaamaan. Tunsin silkkaa sääliä erästä saksalaista Bavariaa kohtaan, joka lähti juuri ennen meitä luovimaan urhoollisesti kohti kotimaataan. Aallot vyöryivät uhkaavasti sataman suuaukon viereisiin kallioihin ja mieleen palasi Rotterdamissa tapahtunut koneen hyytyminen, joka tosin johtui nyt jo vaihdetusta polttoainesuodattimesta. Nyt vastaava hyytyminen tekisi vaimostani välittömästi lesken. Volvo pärjäsi hyvin, mutta nostossa keulapurje hakkasi itsensä irti tuffluffista ja samassa renkutuksessa myös kivekset halkesivat päätyen Ahdin haltuun. Toinen yritys saaren takana toi halutun lopputuloksen ja reissun kovin purjehduspäivä sai alkunsa. Kolmosreivi ja pienin keulapurje mitä pusseista löytyi ja silti saavutimme 14,7 solmun maksimivauhdin. Poikasena koetut surffauskokemukset tulivat mieleen, tosin silloin alla oli 16 kiloinen F2 Comet...



Öölannin eteläkärjen saavutimme jo illalla ja päädyimme Grönhögeniin kuivattelemaan mm. potilas Saarisen aiheuttaman "melko reippaan" proutsin tuloksia. Satamassa meidät otettiin vastaan selvällä suomella! Tuli jo aika kotoinen olo...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti