Veneenhakureissun pahimmat hudit, osa 1/2

Rotterdam kuulostaa hienolta. Siihen ne hienot asiat jäivätkin ainakin yösijaa etsivän veneilijän kannalta. Maas-joen suu on erittäin vilkasliikenteinen ja järjettömän kokoisia konttilaivoja ja muuta liikennettä sai väistellä tosissaan.

Elimme siinä käsityksessä, että jostain läheltä löytyy tietenkin sopiva vieraslaituri ja tähystimmekin purkkareiden mastoja. Ekat 10 mailia, pelkkää rahtisatamaa ja usko koetuksella. Lisäksi maahanmuuttoviranomaiset tarkastivat veneen ja huomauttivat meidän ajavan liian keskellä jokea. 16 mailin kohdalla loppui usko ja koneesta kierrokset. Nilkutimme iltahämärässä Delta hotellin kainalossa olevaan kanavanpätkään, josta löytyi pieni tankkauslaituri. Juoksujalkaa hotellille dinnerin toivossa, mutta keittiö oli jo kiinni, eikä epäsiistien seiloreiden viehätysvoima purrut respan neitoon yrityksista huolimatta. Päädyimme taksikyydillä mäkkäriin, josta atriat mukaan ja veneelle syömään. Kesken aterian alkoi kaiku hälyttää ja huomasimme vuoroveden olevan edelleen laskussa. Kello oli n. 23 ja laskujemme mukaan veden pitäisi olla alimmillaan puoliltaöin, mutta eihän meidän omiin laskelmiin voinut luottaa. Köydet irti ja takaisin joelle pyörimään. Huutelimme huoltoalukselta veden korkeustietoja ja saimme vahvistuksen asialle. Takaisin samaan kanavaan, mutta varmuuden vuoksi syvempään kohtaan jossa pokkana sukellusaluksen kylkeen kiinni. Kait ne aamulla herättää, ennen kuin lähtevät...

Aamulla heräsimme miellyttävään jäteauton kolinaan ja lähtöä tekevät sukeltelijat komensivat meidät katseillaan muualle. Siirryimme takaisin tankkauslaiturille ja päätimme vetää kunnon hotelliaamiaisen. Mahat pekonista pinkeinä ryhdyimme ratkomaan hyytymisongelmaa puhelimitse. Oireiden perusteella Volvo-guru Harri Westerberg ilmoitti vian löytyvän polttoainesuodattimesta. No niinhän se, mitä lie kuraa ranskikset tankanneet dieselinä. Vieressä oli sopivan oloinen watersport-liike, mutta lähimmät Volvon osat löytyvät kuulemma 25 km:n päästä. Taksi maksoi 115,- ja suodatin 30,-. Todennäköisesti kallein suodatin koskaan mutta onneksi mallikappaleesta jäi edes mojova löpönkäry pukumiehen edustusmerssuun.

Jälkeenpäin kuulimme, että 15 mailia eteenpäin ja olisimme päätyneet mukavaan retkisatamaan jossa olisi ollut myös huoltopalveluja tarjolla. Muuten Hollanti tuntui Ranskan jälkeen sivistysvaltiolta, jossa kaikki oli helppoa...