Alkaa tämä kanavamatkailu olla sen verran rutiininomaista, että mitään hienoa tarinaa tästä on vaikea vääntää, mutta ainahan jokaisesta reissusta jotain muisteltavaa jää...
Onnellinen kippari; Vene taas kunnossa! Ei ole purjehtijaa luotu viettämään kesiä maissa; mies jopa laihtui silmissä....
Hyvän päivän määritelmä: Vesillä ja 1. olut ennen puoltapäivää.
Aikas hyvä keli sattui ainakin tuulen puolesta. Tasaisin väliajoin tulleet sadekuurotkaan eivät fiilistä haitanneet, aiheuttivat vain vaatetusrituaalin...
Santioon tullessa viimeiset tunnit ajeltiin säkkipimeässä, 15 m/s tuulessa ja kaatosateessa. Millä helvetillä merenkävijät oikein suunnistivat ennen plotterien keksimistä?! Tossa kelissä pimeän reiskankin näkee vasta kun siihen osuu. Santiossa tunnelma oli kuin voitetun lätkämatsin jälkeen ja märkiä tamineita kuivailtiin väkijuomien nauttimisen lomassa. Samalla täyteltiin muodollisuuskupongit...
Naapurin kalusto on selvästi parantunut!
Kanavassa on helppo ajella pimeässäkin. Toisin oli Kielin kanavassa, kun säi väistellä kiilailevia lossikuskeja. Jos on IVY:n rajavartiolaitoksen kalusto parantunut, niin myös Pällin passintarkastajien taso on kokenut huiman nousun. Ei vaan vetovoima purrut tässäkään kohdassa ja matka jatkui ilman lisägasteja....
Mälkiän sululta löytyi sopiva yöpymispaikka. Joku valokuvaharrastaja varmaan kauhistelee kuvien laatutasoa, mutta valitukset voi tehdä suoraan http://www.nokia.fi/
Ja lopuksi Saimaa esitteli taas parhaita puoliaan. Reipasta tuulta ja tasaista vettä. Mikäs meillä spinnutellessa........
Ja näin päätyi Donna taas omaan elementtiinsä ja omistajaperhe pääsee vielä maistelemaan veneilyn autuutta ennen ylösnostoa. Sen pituinen se....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti