tiistai 2. kesäkuuta 2015

Pikkuhiljaa, varovasti....

Purjehdusmotivaation pohjakosketuksen jälkeen olen pikkuhiljaa generoitunut purjeveneen omistajaksi; Ekat pari yöreissua seuran majalle tehtiin ilman isopurjetta vähän niin kuin siedätyshoitona...


Viime tiistaina sitten rävähti, kun otin härkää sarvista ja uskaltauduin Jussin kanssa seuran tiistikseen. Railakkaana tavoitteena oli, että keulapurje ei tartu kaidetolppiin ja sen varmistamiseksi kaiveltiin varaston perukoilta pienin mahdollinen keulapurje....


Saavutimme tavoitteen ja kokemus oli muutenkin positiivinen kelin ollessa kohdallaan, joten varovainen toivo elää, että homma uusitaan tänään.


Samalla olen myös aloittanut yhdistetyn aivopesun ja sukupolvenvaihdoksen, kun olen pakottanut pojan mukaan. Ja kyllähän se kampi jo pyöri ja ennen lähtöä ilmoitti vielä kuuluvaan ääneen kaikille, että myö voitetaan. Erinomainen asenne!! Ja mikä onkaan miehestä mukavampaa, kuin pakottaa omat harrastuksensa lapsilleen....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti