VSSR vielä kerran

Vielä kerran tämäkin retki. Vaikka sestominen päättyi ennen aikojaan, tulipahan taas rutkasti lisää kokemusta. Menisi nyt tämä rospuuttokausi äkkiä alta pois...

FV First Lady

Tää on monitoimialus. Kauden ihan vihonviimeinen retki tehtiin Kankaisen tukikohtaan mies, virveli ja kossu -meiningillä. Jalokalaakin oli tarjolla, mutta koko ei ihan riittänyt lautaselle saakka...

Seuraavana päivänä nostettiinkin sitten paatti rannalle. Vuorossa seuraavaksi jokasyksyiset paskahommat; tyhjentäminen ja peittely....

Se on kisasta kii...

Piti ihan hieraista silmiä, kun aamulla avasin paikallisen Izvestian. Vaikka olisi orsi-mm:t voittanut, tuskin olisi lehteen päässyt. Se on näköjään vain siitä kiinni, minkälaisiin kisoihin osallistuu. Taidan jatkossa keskittyä vain kyläkilpailuihin ja kerätä paikallista glooriaa kovana jatkänä...

Tulokset löytyy http://www.savonlinnanpursiseura.fi/?x161334=185512

Isojen poikien leikit

Sattui sitten aika mainio purjehduskeli Syysseilaukseen. Edellisen päivän golfkierroksesta hankittu jäykkyys poistui pikkuhiljaa rannikon jäädessä taakse.

Joonas pisti porukan kuosiin ja muutaman harjoitusmanööverin jälkeen kuusi 36.7:aa tunki itseään lyhyehkölle lähtölinjalle. Saatiin hyvä lähtö ja ainoastaan Nea Nora taisi ehtiä edelle. Tuuli vielä kohtuu kevyttä ja päästiin hyvin hakemaan trimmejä...

Ajettiin hivenen alemmas, mutta vauhti pysyi hyvänä. Ylämerkillä käännettiin edelleen toisena. Spinnu nousi erittäin räväkästi, vaikka keulaluukusta nosto olikin uutta. Nea Nora jiippasi aikaisemmin ja ajoi heikompaan tuuleen jonka seurauksena alamerkillä käännettiin ensimmäisenä. Virheetöntä ajoa ja takaa tulevat jäävät pikku hiljaa lisää. Viimeisessä spinnunlaskussa yläkaija tai jotain jää lamppuun kiinni ja siinä tanhutessa puomi G:stä läpi. Lähtee muuten aika jännä ääni, sellainen piukee. Lyhyt kryssi maaliin ja selvä ykköspaikka. Hemmetin hyvä kokonaissuoritus!!

Tauon aikana vatvottiin reiviä ja lopulta päädyttiin siihen sekä vanttien tiukkaamiseen. Ainoana veneenä Jazz jättää reivin tekemättä, mutta nopeasti laskien yhdeksän ukkoa haikkaa reunalla ja vene pysyy hyvin näpeissä. Kohtuu lähtö ja kunnon OD-tyyliin rintarinnan kryssille.

Taidettiin olla alun jälkeen n. kolmas ja pitkän kryssin aikana erot ovat aika pieniä eri reittivalinnoista huolimatta. Ylämerkillä tulo menee hivenen penkin alle ja viimeiset sadat metrit hirveetä piinaamista, mutta edelleen kolmas ja Jazz on vetänyt kaulan, jota ei pelkällä venevauhdilla enää kurota umpeen.

Kahvilan porukka päästettiin suosiolla ohi...

Hyviä surffeja kymppien paukkuessa muutamaan kertaan ja La Bayaderesta ohi. Sopivasti ohjelmaa koko ajan, mutta paketti kestää hyvin kasassa, toisin kun eräällä pienemmän luokan veneellä. Yksinäinen keulamies tanssii puomin kanssa puolelta toiselle vaappuvan veneen kannella muiden karjuessa peräsuoli pitkällä kirosanoilla ryyditettyjä ohjeita. Keulamiehenä olisin tempaissut puomin poikittain sitloodaan ja uinut läheisen saaren rantaan, sen verran tuntuivat sitloodassa arvostavan yrittämistä...

Loppu pelkkää letkassa ajoa perässätulijoiden pilkkoessa purjeita...

Kiitokset vastuulliselle matkanjärjestäjälle, helkkarin mukava päivä!!!

Tulokset Avareiden sivuilta ja ammattilaisen loistavaa kuvamateriaalia löytyy

http://sailpix.pp.fi/syysseilaus12/#N73_7312_DxO.jpg

Kun se tuuli vihdoin osui kohdalle

Tuulihan tulee aina, pitää vaan jaksaa odotella...

Perjantai-iltana ajeltiin cruisingmeiningillä paikallinen Yöpurjehdus välillä Savonlinna - Järvisydän sekä sitten lauantaina kesäisen Linnansaaripurjehduksen reittiä myötäilevä Haukivesipurjehdus. Eikä näistä nyt kannata alkaa mitään syväluotaavia kisakoosteita väsäämään, mutta aina sitä jotain huomionarvoista tulee mieleen.

Yöpurjehdus ajeltiin koko matka yhtä halssia spinnulla 3-4 metrin tuulessa täysikuun valaisemana, ei hassumpaa! Ainoa järjellinen huomio oli, että kun alkumatka oli sivutuulivoittoista, pysyttiin hyvin Fun 4 Usin matkassa ja Donna jäi tasaisesti. Loppumatka ajeltiin enempi plattista ja heti alkoi eroa syntyä keulaan päin ja lopussa Donna pyyhkäisi vielä ohi. Tätähän sitä on maristu koko kesä, että neliöitä puuttuu. No niin tekee ja tällä tavalla eron huomaa turhan hyvin...

Haukivesipurjehdukseen seuraavana päivänä saatiin vihdoin sitä tuulta! Sen verta noviisiporukalla oltiin liikkeellä, että päätin jättää spinnun pois. Mutta alkumatkan vajaan parin tunnin kryssi 5-7 metrin tuulessa oli yhtä juhlaa! Pitkästä aikaa kunnon luovia ja väsyneistä rievuista huolimatta käänsimme Varissaarella ekana ja kaulaa Fun 4 Usiin oli reilut pari minuuttia ja Donnaan peräti 8 minuuttia. Tuntui, kuin venekin olisi laukannut ihan vaan irtipääsemisen riemusta. Tätä herkkua toivoisi ihan oikeisiinkin kisoihin. Paluumatka ilman spinnua oli tietysti vähän lohduton, mutta kyllä me jotain hupia keksittiin...

Yksi noviisipurjehtija päätti laatia reissusta oikein Powerpoint esityksen ja kunhan nauramiselta selvisin, totesin, että päätös jättää spinnu pussiin oli oikea. Harmi vaan, etten osaa sitä täällä julkaista.

Seuraava kisa onkin sitten suolaisen veden puolella...

Taas tätä...

Tää alko hyvin. Tai oikeestaan huonosti. Unohdin käydä kaljakaupassa ennen lähtöä ja Puumalaan saakka piti puuduttaa työviikon jäykistämää päätä pelkällä AC/DC:llä. Puumalassa sain helpotusta muuta miehistöä odotellessa...

Aamu valkeni jumalattomassa sumussa, joka onneksi hälveni sopivasti kipparikokoukseen mennessä. Tuuleksi oli lupailtu tasaista 1 m/s koko päiväksi. Laiturille kävi kuitenkin edes jonkinmoinen vire, joten odotukset olivat korkealla. Veneeseenkin oli lupautunut pelkkiä A-luokan narunkiskojia, joten voitto mielessä radalle. Merellistä tunnelmaa lisättiin vielä lentävillä ruotsinkielisillä lauseilla. Juomalaulut jätettiin kuitenkin illaksi.

Ohjelmassa oli kolme kolmen kierroksen makkararatalähtöä ja kipparia neuvomassa olivat Antti, Casimir, Artsi, Riku ja Samuli. Tuulta oli lähdön hetkellä juuri luvattu määrä ja verkkaisesti lähdettiin liikkeelle. Jokin on meillä nykyisin pielessä, kun tunnutaan olevan aina se ensimmäinen viivan ylittävä vene eikä varaslähtöjäkään ole vielä vihelletty. Tai siis oltiin toinen, koska Jammu sai tosi hyvän lähdön minuutin paukusta.

Ylämerkille kryssittäessä tuuli kääntyi n. 90 astetta ja olimme käännöksen tapahtuessa ehtineet heittää jo paaralle ja palkintona oli suora reitti merkille ohi Donnan ja Onyxin. Alamerkille mentäessä pidimme spinnun pussissa, vaikka aika-ajoin mittari sitä olisi vaatinut. Muiden vastaava manööveri tappoi vauhdin heti ja vedimme koko ajan lisää kaulaa tyyntyvässä tuulessa. Alamerkki ekana ympäri, mutta taas fuckin kerran fysiikka puuttui peliin. Pläkässä kuus tonnia vastaa kolme-neljä ei toimi. Ensin ohi meni Donna, sitten Onyx ja lopulta vielä Serafiakin. Tässä vaiheessa tuli jo tieto, että kolmatta lenkkiä ei ajeta. Ylämerkillä vielä reipasta sääntötulkintaa väistämisestä 0,4 solmun vauhdissa, jonka seurauksena lähimökkien pihakeinuissa annettiin varmasti tilaa....
Siitä sitten kellunta maaliin järjestyksessä Onyx, Donna, Serafia, me, Sigge ja Karlo, joka oli samalla tuloslista....

Seuraavaa lähtöä odoteltiin lähes kaksi tuntia ja aurinkorasvaa sai levitellä ihan tosissaan. Sitä lähtöä vaan ei koskaan tullut... Ei saanut ranking ihan arvoistaan loppua, mutta minkä näille tekee ja toisaalta voittaja edes selvisi. Onnea Ahosen Matille. Mestari mikä mestari....

Norppakin tuli keskelle veneitä ihmettelemään, kun aikuiset miehet tuulettaa purjeita. Norppa on utelias elukka ja siksi tuntuu ihan käsittämättömältä, että oikein oikeuden päätöksellä maastoon sulautuvan ja ansioituneen luontokuvaajan katsotaan häiritsevän sen eloa....

Mukana oli myös Mikkeliläisen Ekin Partion alus Lola3, jonka kannelta perheet ja muut kylän miehet pääsivät seuraamaan kisaa. Lolan kyökistä järjestäjät loihtivat kisailijoille vielä nakkisopan kisan jälkeen. Järjestelyt olivat siis mitä parhaimmat....

 Isompi Inffari kiusaa pienempäänsä. Näinhän se menee jo päiväkodissa...

Tämä kausi päättyi suunnilleen kuten toukokuussa intoa täynnä alkoi; Saunan lauteille Varvirannassa. Se, mitä rankingkaudesta jäi käteen, ruoditaan myöhemmin...

To take or not to take

Kuin kaksi marjaa...

 

Kausi on kesken, mutta väkisinkin ajatukset kääntyilee jo syksyn purjehankintoihin. Muutama visiitti neulomoiden sivuille ei ainakaan helpota valinnan tuskaa. Kaikkihan ne kehuvat omiaan muita paremmiksi ja superlatiiveille ei tule loppua. Eri materiaalejakin alkaa olla enemmän kun viinejä Alkon hyllyssä. Siihen kun vielä lisätään lisävarusteet, jotka on todettu pakollisiksi, sormi painuu syvälle suuhun. Ihan ite ajattelin seuraavaa:

Iso: Ison pitää olla Saimaan kevyissä tuulissa ISO. Ahvenselkää niin että riittää ja vaikka en tiedä perusLYSssin sallimaa maksimia, tuntuisi, että hekinnostajan vaatii. Nykyinen liikkinaru korvataan juoksijoilla. Liikkinarun ohjuri poistettava ja juoksijoille asennettava syöttäjä alemmaksi. Pari reiviä ja lisukkeeksi leisarit. Matsku jotain, joka ei ole ihan hepposta, mutta ei kuitenkaan liian painavaa ja kestää kisakäyttöä ainakin sen viisi vuotta....

G1: Nykyiset pilkotut G1:set ovat kumpikin 143 %:a ja jaluskiskon pituus huomioiden tuntuu, että alaliikkiä ei ole juurikaan varaa kasvattaa. Tosin leikkaus taitaa vaikuttaa aika paljon asiaan ja virkaveljien orkkikirjojen vakoilu paljastaa aikamoisen skaalan tässäkin. Tuffluffin meinasin korvata purettavalla rullalla, johon voi perhe/siirtokeikoilla ripustaa eläkepäiviä viettävät seilit. Pitäsköhän hommata se rulla ensin, jotta etuliikki täsmää varmasti...? Ja ajatus lightista viehättää, mutta melkovarmaan tiedän miten se menee, jos alkaa tuulla kesken lyhyen normikisan; reivejä isoon ja G parka saa kärsiä sietokyvyn ylittävistä tuulista maaliin saakka. Medium sietää tuulta helposti jonnekin 7-8 metriin ja vaikka pataan tuleekin noissa ihan kevyissä, parin kesän kokemuksella tietää, että niin käy joka tapauksessa....

Spinnu: ISO. Ja ei varmaankaan siitä ihan ohkasimmasta mutta melkein. Nykyinen alimittainen ja kapeaharteinen kelpaa hyvin vähän reippaammassa kelissa varsinkin, kun jostain ihmesyystä siihen ei ole tehty tänä kesänä yhtään uutta reikää. Ainakaan vielä.

Ulkonäkö on sitten tietenkin se tärkein juttu. Kusenvärinen on jo so last season ja viimeisintä muotia taitaa edustaa harmaan eri sävyt. Kilpakumppaneiden täystyrmäys mustanpuhuvilla olisi hienoa, mutta toisaalta dacroneilla ei tartteis selitellä. Saisikohan niitä vielä L-tunnuksella, jos pyytäs nätisti....

Ja sitten kun kaikki tarjoukset on käyty läpi, myyntipuheet kuunneltu ja sanakirjan avulla koetettu päästä selville edes osasta termejä, ostopäätös tehdään fiilispohjalta päähuomion keskittyessä hintalappuun...

Kuten näkyy, ymmärrys koko asiasta on ala-aste tasoa, joten vinkkejä otetaan vastaan....